Kun suosikkikirjailija Arto Paasilinna täytti 60 vuotta huhtikuussa, kansallisrunoilijan kaima Eino Leino kirjoitti hänestä Otavalle
Lentojätkä
-nimisen elämäkerran.
Jo silloin juhlakalu ilmoitti, että kirjoittaa elämästään myös itse pitkäaikaiselle kustantajalleen WSOY:lle.
Nyt kirja on ilmestynyt Yhdeksän unelmaa -nimisenä.
Näkökulma kulkee intohimoisena rakentajana tunnetun kirjailijan valittujen kautta: hän on valinnut elämänsä aikana rakentamistaan unelmista eli rakennuksista yhdeksän, joiden kautta valottaa tähänastista elämänkulkuaan.
Näkökulma on herkullinen, koska mukaan mahtuu yhtä ja toista 10-vuotiaan pojan puuhun rakentamasta majasta ja kirjailijaksi ryhtyneen toimittajan vihtiläistorpasta varakkaan menestyskirjailijan portugalilaiseen merenrantahuoneistoon ja Siuntion korpeen raivattuun Kuusilaakso-nimiseen maatilaan.
Tyyli vaihtelee kiinnostavasta itseironiasta sovinnaisuuksiin. Jälkimmäinen koskee lähinnä rakennusprojekteihin liittyviä ystäviä. Silloin ollaan syntymäpäivänään esipuheen kirjoittaneen kirjailijan juhlakirjan makuisessa tekstissä. Paikka paikoin tuntuu, että Leinon keväällä ilmestynyt Lentojätkä veti monessa kohdin maton nyt ilmestynen kirjan alta. Tai lievemmin sanottuna: saammekin toistoa muunnellen.
Parhaimmillaan Paasilinna on filosofoidessaan ja analysoidessaan itseään nimenomaan rakennusvimmansa näkökulmasta.
Hän toteaa, miten talojen rakentaminen on unelmien toteutusta - niin myös teiden ja polkujen teko.
Hän ihmettelee ja selittelee myös sitä, miksi luopuu edellisestä rakennuksestaan yleensä aina, kun aloittaa uuden. Analyysi kuulostaa luettuna samalta kuin että Paasilinna todistelisi, miksi yksiavioisuus (kerralla) on parempi kuin moniavioisuus. Näitä sanoja hän ei kuitenkaan käytä kirjoittaessaan siitä, miten rakastuu johonkin rääseikköön, puskee siihen intohimonsa ja jättää sen, kun löytää uuden ihastuksen.
"Mökkini ovat olleet liikuttavan pieniä, todella vaatimattomia kyhäyksiä, parhaatkin niistä vain asiallisia asuntoja, ilman suureellisia ulottuvuuksia. Rahan vähyys on asettanut ahneudelle asialliset rajat, ja hyvä niin. Silti rakentamisen vimma on säilynyt ja kenties lisääntynyt vuosien vieriessä", hän itse aprikoi.
Tulevaisuuden projekteihin Paasilinna viittaa kirjoittaessaan Kuusilaaksostaan (jota muurahaispaljouden vuoksi voisi kuulemma kutsua myös Kusiaislaaksoksi). Vaikka Kuusilaaksossa on jo ainakin luontopolku, pienoismalli tunturista ja tekojärvi (hän pöljyyksissään ei hankkinut mökkiä järven rannalta vaan ensin mökin ja kaivautti sitten siihen järven), siinä ei ole vielä jokea.
Kaikesta päättäen jokikin virtaa jossakin vaiheessa Kuusilaakson läpi.