Tukholma-näytelmän ensi-ilta Oulun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä lauantaina 21.3. kello 19.
Oulun kaupunginteatterin näyttelijä Heli Haapalainen puhkuu myönteistä kevätenergiaa huolimatta ensi-iltaa edeltävästä flunssasta. Haapalainen palasi töihin puolentoista vuoden äitiyslomalta juuri kyseisen Tukholma-näytelmän harjoituksiin.
"En voisi olla iloisempi, että olen tässä näytelmässä mukana. Tukholma poikkeaa perinteisestä, isolle lavalle tehtävästä teatterista. Suosittelen tätä niille katsojille, joiden mielestä teatteri on tylsää ja täynnä maneereita", Haapalainen naurahtaa.
Tukholma on Sydänjää-televisiosarjan sekä Nousukausi- ja Suden vuosi -elokuvat käsikirjoittaneen Mika Ripatin komediallista tekstiä, jossa vakavat aiheet ovat läsnä.
Näytelmä kertoo insinöörifirmasta, jonka henkilöstö kehittää työskentelyilmapiiriä treenaamalla Tukholman-maratonille. Kun yhteishenki kohoaa, kaupankäynnin luulisi hoituvan kuin itsestään.
Heli Haapalainen esittää näytelmässä työtöntä sisäänostajaa, joka keskittyy kotiremonttiin. Mikko Korsulaisen näyttelemä aviomies harjoittelee sen sijaan maratonille. Rasitusvammat alkavat uhata perhe-elämän lisäksi myös yritystä.
"Tukholma kertoo juoksemisesta monella tasolla. Moniko meistä uskaltaa juosta oikeita asioita päin sen sijaan, että juoksee niitä pakoon? Näytelmän esiintuoma hetkellisyys kuvaa nykyelämää hyvin: ei välttämättä osata nähdä asioita pitkässä juoksussa", Haapalainen pohtii.
"Nousukausi-elokuvan tapaan myös Tukholma-näytelmässä kulissit sortuvat", hän jatkaa.
Näytelmä on täysin uusi, ja sen mielenmaisemia sävyttää monelle nuorelle aikuiselle tuttu musiikki: Sigur Rós, Antony and the Johnsons ja Nirvana.
Sekä käsikirjoittaja Ripatti että ohjaaja Samuli Reunanen ovat kestävyysjuoksijoita. Juoksulenkit ovat olleet osa myös näytelmän harjoitusprosessia: työryhmä on käynyt joka aamu ja ilta lenkillä ennen harjoitusta.
"Ne ovat olleet 20-25 minuutin lenkkejä, teatterilta Pikisaareen tai Ainolan puistoon. Kyse ei ole mistään turkkalaisesta rääkistä tai metodinäyttelemisestä, me vain tutustumme juoksemalla näytelmän aihepiiriin", Heli Haapalainen kuvaa.
Tukholma-näytelmä ei sinänsä vaadi sen parempaa kuntoa kuin ylipäätään näytteleminen, joka toisaalta on helpompaa hyväkuntoisena. Kaksiosainen työpäivä aamu- ja iltaharjoituksineen on raskas.
"Iltapäivän neljä vapaata tuntia eivät oikeastaan ehdi tuntua kovin vapailta. Nukahtaminen esityksen jälkeen ottaa aikansa. Fyysisesti tai emotionaalisesti rankoista kohtauksista toipuu helpommin, kun on kunnossa", Haapalainen luettelee.
Haapalainen juoksisi itse enemmänkin, jos vain arjeltaan teatterissa ja kolmen lapsen kanssa ehtisi. Näytelmälenkit antoivat tälle keväälle jo hyvän pohjan.
"Alkuun pääseminen on se vaikein juttu. Olen pyrkinyt hyödyntämään neljän kilometrin työmatkoja sauvakävellen, juosten tai pyöräillen. Kesää ja lenkkejä kohti mennään joka tapauksessa", Haapalainen hymyilee.