Aiempaa useampi suomalainen näkee ikääntyneet työntekijät työmarkkinoiden tulppana. Suuntaus on vino, vaikka asenteiden muutos johtuisikin talouskriisistä.
Maanantaina julkistettu Työeläkevakuuttajat Telan tilaama tutkimus suomalaisten työssä jaksamisesta ja jatkamisesta kertoo sekä myönteisiä että kielteisiä uutisia. Myönteisiin kuuluu se, että suomalaisten halukkuus jatkaa työelämässä on talouskriisin tuomasta epävarmuudesta huolimatta kasvussa. Niiden osuus, jotka aikovat jatkaa työelämässä yli 63-vuotiaana, on kahdessa vuodessa jonkin verran lisääntynyt. Nyt valmiutensa jatkaa tuon rajan yli ilmaisee joka neljäs.
Tällainen ajattelutavan muutos on vastaus siihen julkisen vallan huutoon, joka on kuuluttanut maahan pitempiä työuria kansantalouden kestokyvyn turvaamiseksi. Keskimääräistä valmiimpia työurien venytykseen ovat nuoret ja yrittäjät. Olkoon syy valmiuteen sitten työssä viihtyminen tai vankemman eläkkeen varmistaminen, näitä sinnikkäitä kansakunta tarvitsee.
TNS Gallupin tekemän tutkimuksen ikävien löytöjen joukkoon kuuluu sen sijaan tieto, joka liittyy ikäryhmien vastakkainasetteluun. Kahdessa vuodessa sen joukon koko, joka olisi valmis siirtämään vanhemman ikäluokan eläkkeelle, on kasvanut neljänneksestä 35 prosenttiin.
Tutkimusraportin tekijöiden mukaan kyse on talouskriisin aiheuttamasta muutoksesta. Mahdollisesti näin onkin. Silti muutos vie asenteita aivan väärille urille. Sellaisesta on kyse, sillä ikääntyvien työntekijöiden arvostus ja kunnioitus pitäisi maassa päinvastoin saada nousuun. Sitä vaatii yhteiskunnan huoltosuhteen pitäminen kestävissä rajoissa mutta myös yleinen inhimillisyys. Jos asenteet muuttuvat yhä kireämmiksi, ei olisi ihme, jos yli 63-vuotiaiden halu jatkaa töissä alkaa jossain vaiheessa hiipua.
Telan tilaama tutkimus ei kerro vertailutietoja muualta, mutta verrattuna moneen muuhun kansakuntaan ikääntyvien yleinen arvostus ei Suomessa vanhastaan ole parhaasta päästä. Työntekijöiden arvoa mitataan työyhteisöissä edelleen liian usein vain nähtävissä olevan työsuorituksen perusteella. Jos se näyttää hiipuvan, on aika antaa paikka nuoremmille.
Liian usein jää selvittämättä se, miten pitkän työuran tuomia vahvuuksia voitaisiin työelämässä hyödyntää niin, että siitä hyötyisivät sekä työntekijä että työnantaja.
Vaikka taiteilijan työ ei ole aivan tavallista työtä, Kalevan maanantainen juttu ikääntyneiden taiteilijoiden työnteosta oli terveellinen muistutus siitä, millaisin panoksin yli 80-vuotiaatkin voivat olla vielä mukana omalla alallaan. Käytännössä kaikkien jutussa mainittujen henkilöiden kohdalla kyse oli siitä, että he voivat tehdä töitä itse määräämäänsä tahtiin, oman jaksamisensa mukaan.
Taiteilijan työn malleja ei voi suoraan soveltaa kaikkeen muuhun työelämään, eikä tavoitteeksi tarvitse ottaa työuran yleistä pidentämistä yhä uusille kymmenluvuille. Panoksen yhteisen hyvän eteen voi kaiken lisäksi antaa vaikka harrastustoiminnassa tai esimerkiksi omaisiaan auttamalla - jos voimia ja intoa sellaiseen riittää.
Silti opiksi taiteen alalta voisi ottaa ainakin sen, että joustavuutta ikääntyvien työntekijöiden kykyjen ja taitojen hyödyntämisessä pitäisi olla nykyistä enemmän. Nyt jokainen eläkkeelle jäävä tapaa viedä mukanaan valtavan määrän tietoa, taitoa ja kokemusta.
Näiden arvo kasvaa lähivuosien Suomessa takuuvarmasti, kun talouskriisistä taas noustaan. Siksi myös asenteet ikääntynyttä työväkeä kohtaan pitää saada kuntoon.