Viidenkympin korvilla monet pariskunnat ovat saman hämmästyksen edessä. Kotona kiire ja tohina lakkaa, kun nuorimmainenkin lapsista lennähtää pesästä.
Monet elättelevät haavetta, että voisikin käydä mökiltä käsin töissä ja viettää enemmän aikaa mökkiläisenä. Siellähän on muutakin tekemistä kuin television tuijotusta. Töistä kotiin palattua voisi piipahtaa marjaan tai kalalle. Tai voisi jatkaa sitä rentoilua, mikä muuten pitää jättää kesken jo sunnuntaina iltapäivällä, kun kotiaskareet ja työviikon alku ajavat kaupunkiin.
Jukka ja Anisa Puranen valitsivat tämän asumismuodon. Kun toinenkin poika muutti kotoa, päätettiin panna iso omakotitalo Kellon Kiviniemessä myyntiin. Keskustelujen paikka oli siinä, mihin suuntaan lähdettäisiin. Rivitaloasunto Oulusta lähempänä työpaikkaa oli Jukan ehdotus, mutta Anisa ei kaupunkiin halunnut.
Puraset päättivät muuttaa mökille. Oikeastaan tätä mökkiäkään ei silloin vielä ollut. Tontti ostettiin Haukiputaalta Virpiniemestä ympärivuotiseen loma-asumiseen kaavoitetulta Meriniemen alueelta. Rakentamisen ajaksi, puoleksi vuotta, Puraset muuttivat kaupunkiin vuokra-asuntoon. Eikä sittenkään valmistunut perinteinen kesämökki, paremminkin kahdelle aikuiselle mitoitettu talo.
Vielä tuolloin, vuonna 2001, kuntakin levitti tietoa, että Virpiniemeen ei voi muuttaa pysyvästi, vaan vakituinen asunto pitää olla jossakin muualla.
"En uskonut, vaan selvitin asian henkikirjoittajalta. Ei muutolle ollut mitään estettä. Ja kun kirjat ovat Haukiputaalla, loma-asunto on vakituinen asuinpaikka ja kiinteistöveroakin maksetaan sen mukaan, alemmalla prosentilla kuin mökkiveroa. Henkikirjoittajan todistuksesta veroja maksettiin takautuvasti takaisin muutama satanen", Jukka Puranen kertoo.
Töissä kaupungissa
Jukka Purasella on tilitoimisto Oulun keskustassa. Samoissa tiloissa Anisa hoitaa Sodankylässä ja Kemijärvellä sijaitsevien autokorjaamojensa hallinto- ja muut toimistotyöt. Arkiaamuisin he ajavat Virpiniemestä parinkymmenen kilometrin ja parinkymmenen minuutin päähän kaupunkiin, ja illaksi takaisin.
"Sitten koittaa ihana perjantai-ilta, ja sytytämme tulen takkaan. Ulkona on hiljaista ja pimeää näin talvella, ja nautimme olosta. Viikonloppuna, kun aurinko paistaa, minä teen hiihtolenkkejä jäälle. Jukka harrastaa kalastusta. Seuraamme luontoa, sillä rakentamisesta huolimatta täällä on yllättävän paljon eläimiä. Teeri pesi tuossa tontin rajalla", Anisa kuvaa ajan kulumista. Rouvalla on kangaspuut yläkerran työhuoneessa, ja käsityöharrastuksista kertovat myös kauniit lasityöt.
Lähellä olisi kyläpaikkojakin. Tiiviisti rakennetulla alueella tutustuu naapureihin, ja ympärivuotisesti asuvia perheitä on ainakin toistakymmentä, viime syksynä perustetun asukasyhdistyksen puheenjohtaja Jukka Puranen laskee. Suurin osa on heidän laillaan vielä työelämässä olevia pariskuntia. On yksi lapsiperhekin ja joitakin eläkeläisiä. Kanssakäymiset varsinkin talvella jäävät kuitenkin melko vähiin. Ehkä kesällä käydään kahveilla useammin, ja tavataan ihmisiä ulkona, pariskunta pohtii.
Katuvaloja ei kaivata
Purasten mielestä siinä ei ole mitään kummallista, että asunto on loma-alueen keskellä ja monet naapuritaloista pimeänä suuren osan talvea. Katuvalojakaan ei ole, eikä kaivata.
"Kertaakaan ei ole jääty edes mottiin, vaikka nämä pikkutiet aurataan viimeisenä. Ja kunnan palveluja emme ole isommin tarvinneet. Kauppa ja lähin linja-autopysäkki ovat viiden kilometrin päässä Kellossa, mutta ehkäpä golfkentän rakentaminen lisää palvelutarjontaa. Ravintolahan täällä jo on", Anisa luettelee.
"Me olemme päättäneet, että asumme niin pysyvästi, että täältä lähdetään vasta paareilla", Jukka Puranen sanoo.
Ei lopullinen päätös
Naapurustossa jo viisi vuotta asunut Kivarin pariskunta ei ole yhtä varma, vaikka nykyinen asumismuoto on ollut unelmien täyttymys. Kotitaloa Kellossa ei ole myyty, vaan siinä asuu pojan perhe. Joku päivä Ritva ja Jouni saattavat muuttaa takaisin taloon ja laittaa loma-asuntonsa vuokralle golfareille.
"Juuri nyt tämä asuminen tuntuu ihanteelliselta, kun olemme tässä meren äärellä. Jouni vetää kelkalla latuja jäälle ja minä hiihtelen. Kesäisin olemme veneilemässä niin usein kuin mahdollista", Ritva Kivari kertoo.
Ritva Kivarilla on lyhyt työmatka: portaat ylös parvelle lahjatavaraliikkeen toimistoon. Jouni Kivari on rakennusalan yrittäjä. Työmaa on tällä hetkellä yli 400 kilometrin päässä Kaskisissa, joten kotiin ehtii vain viikonlopuiksi. Jounin ikä, 63 vuotta, olisi jo riittänyt eläkkeelle, mutta hän päätti jatkaa vielä työelämässä. Tekemistä olisi kyllä tarpeeksi eläkepäivillä, myös papan roolissa.
Kivarien sinisen talon seinää vasten nojaa pieniä suksia ja pulkka. "Lapsenlapsille tämä on mieluinen mummolan paikka. Ja vaikka on pienet tilat, tänne sopii uskomattomasti porukkaa, kun ruokapöytää jatketaan", Ritva Kivari esittelee. Kesällä oleskelu siirtyy ulos, terassilta toiselle talon ympäri auringon mukaan. Iso lasitettu kesähuone on silloin niin olohuone kuin ruokailutilakin. Ollaan kuin kesämökillä.