Nykyajan perusolettamuksiin kuuluu, että koululaiset eivät osaa enää kunnolla hiihtää, joukkuelajit kuorivat lahjakkuuksien kerman ja limsa sekä karkki lihottavat loput tulevaisuuden toivot jo nuorina. Millä mallilla koululaisten liikunta on Haukiputaalla?
"Lajista riippumatta urheilun taitotason keskiarvo laskee tuntien määrän vähenemisen mukana. Keskiarvo on kuitenkin vielä kohtuullista luokkaa", arvioi Haukiputaan kunnan liikunnan yhdysopettaja Pekka Pietilä.
"Hiihdon osalta taitotasossa on hirveitä vaihteluja, mutta onneksi lapset oppivat nopeasti. Näkökulma on tietenkin kokonaan toinen, jos asiaa tarkastellaan kilpaurheilun vinkkelistä", Pietilä jatkaa.
Hiihtoa saisi olla enemmänkin
Torstaina Virpiniemen maastossa hiihdettiin Koululiikuntaliiton Oulun piirin mestaruuskilpailujen merkeissä. Laduilla suihki noin 300 hiihtäjää. Kilpailijoiden pirteistä ilmeistä päätellen hiihdon kaltainen kivikova yksilölaji kiinnostaa edelleen koululaisia.
"Olemme pyrkineet pehmentämään osallistumiskynnystä siten, että yläastelaiset ja lukiolaiset kilpailevat sprintissä, joka on ehkä hieman mielenkiintoisempi kilpailumuoto", Pietilä valottaa.
Koululaitos on edelleen avainasemassa yhdessä urheiluseurojen ja lasten vanhempien kanssa, kun suomalaisten hiihtotaitoa pyritään säilyttämään. Vanhan kliseen mukaisesti hiihtäjäksi ei tulla kuin ainoastaan hiihtämällä.
Kuudesluokkalainen Miia Koistinen ja yhdeksäsluokkalainen Tiia Koistinen harrastavat lajia valtakunnan tasolla Iin Hiihtoseurassa. Heidän mukaansa koulujen liikuntatuntien ohjelmissa on eroja.
"Meidän koulussa tytöt eivät hiihdä lainkaan, vaan poikien hiihtäessä liikuntatunneilla luistellaan. Kai se johtuu siitä, että varusteiden kuljettaminen on joidenkin mielestä niin vaikeaa", kertoo Valtarin koulua käyvä Tiia.
"Meillä hiihdetään kahdesti viikossa, mutta minun mielestäni hiihtoa saisi olla enemmänkin", toteaa puolestaan Pohjois-Iin koulun oppilas Miia.