Koti on ihmisen pesä ja kotipesässä pitää olla hyvä olla.
Arvostan niitä ihmisiä, jotka tekevät ja antavat kotinsa olla itsensä näköisiä. Kodissa saa ja pitää näkyä elämä ja asukkaiden persoonat.
Kun kevään koittaessa päivä pitenee ja enenevässä määrin paistava aurinko paljastaa kodin pimeimmätkin nurkat, heräävät monet remonttireiskat talviuniltaan pienen pintaremontin tekoon. Kotipesää halutaan muokata, tai ainakin ehostaa entistä mieluisammaksi.
Tuttu omakotitaloasuja haastoi kirjoittamaan tästä aiheesta, enkä malttanut olla haasteeseen tarttumatta. Hän oli huomannut olevansa yksi meistä, joita koettelee ihmeellinen vapaaehtoinen masokismi nimeltään remontti-innostus. Se iskee kummallisesti aina keväällä juuri auringonpaisteen siivellä ja syö viikonloput ja muut kevään vapaat.
"Toiset matkaa Thaimaahan ja toiset K-rautaan", tiivisti tuo tuttu taudinkuvan.
Kevään herättämiä remontoijia on useampaa sorttia. On niitä, jotka haluavat tehdä mahdollisimman paljon itse ja nauttia omien käsiensä jäljestä. On myös niitä, joilla joko ajan puute, peukalon sijoittuminen keskelle kämmentä tai pelkkä palkattoman urakoinnin vastenmielisyys johtaa teetättämään remontin ammattilaisilla.
Motiivejakin oman kodin ehostamiselle on monenlaisia. Yksi haluaa vaihtelua, toinen uutta ilmettä, kolmas panee muuten vain paikkoja kuntoon. On myös niitä, jotka tekevät tai teettävät kotiinsa pientä pintaremonttia ihan vain siksi, koska sisustuslehtien kevätkuukausien numerot kertovat mikä on in, hip ja pop juuri nyt.
Elintasokilpailun oravanpyörään jumiutuneet ovat täysin oma ryhmänsä. He pelaavat kilpavarustelusarjassa, jossa tavoitteena on pistää aina vähän paremmaksi kuin naapuri.
Omatoimiremontoijien suurimpia kiusaajia ovat television sisustus- ja remonttiohjelmat. Televisiossa pieni pintaremontti sujuu mutkattomasti, puolessa tunnissa, ja vieläpä hymyillen. Omatoimiremontoija on ehtinyt taas talven aikana unohtaa, että totuus on toisenlainen.
Remonttia suunnitellessa ja uusia tapetteja ja värejä valitessa vielä hymyilyttää ja intoa riittää, mutta kun tapetin kuviokohdistukset eivät tahdo osua kohdalleen, kun vastoinkäymisten määrää ei jaksa enää edes laskea ja kun yksinkertaisesti vain väsyttää, niin kirosana sanotaan niin kuin se on.
Onneksi kodin remontointi ei ole pelkkää tuskaa. Se on myös terapeuttista ja palkitsevaa, ainakin jos sen haluaa sellaisena ottaa.
Tuskin löytyy montakaan sellaista ihmistä, joka ei tuntisi jonkinlaista nautintoa katsellessaan oman työnsä jälkeä. Tämä tietysti edellyttää, että turnauskestävyyttä ja pinnaa on riittänyt niin paljon, että remontti on saatu valmiiksi. Toki lopputulos ei ole aina lähtökohtana olleen vision mukainen, mutta onpahan ainakin itse tehdyn näköinen.
Jos asukas itse viihtyy, niin muista viis. Koti tuskin tuntuu omalta, jos sitä laitetaan vain vieraita varten.
Muutama päivä tällä käsittelyssä olevalla aiheella haastamisen jälkeen samainen tuttu julisti Facebookissa, että jälleen on yksi remppapäivä takana, ja huomenna jatkuu operaatio koti kuntoon.
Seuraavan illan päivitys kertoi remontin olevan valmis, joskin listoja vielä puuttuu.
"Täytyy kyllä myöntää, että meillä listojen puuttuminen selittyy sillä, että listavärkki loppui kesken. Sinänsä ihan hyvä juttu, koska alkoi jo kunto loppumaan kesken", myönsi tämä ihmeellisen vapaaehtoisen masokismin koettelema remontoija ja totesi, että yksi operaatio on saatu päätökseen ja seuraavasta jatketaan seuraavana viikonloppuna.
"Sehän on vain hyvä ettei tarvitse miettiä mihin aikansa ja rahansa käyttäisi", samainen remontti-intoilija lohdutti - luultavasti lähinnä itseään.