Suomen kustannuskentässä on toistasataa kirjankustantamoa, joista valtaosa on pieniä, vain muutaman teoksen julkaisevaa toimijaa.
Pienkustantamot ja -kustantajat tekevät arvokasta työtään harvoin rahasta, vaan aidosta rakkaudesta kirjallisuuteen. Ja rakkaasta harrastuksestaan he ovat jopa valmiit maksamaan.
"Joillakin ihmisillä on kesämökki, johon he käyttävät vuodessa tietyn määrän rahaa. Minulla ei ole kesämökkiä vaan pienkustantamo, johon käytän vuodessa tietyn määrän rahaa ja saan sillä elämänlaatua. Ja toisin kuin kesämökkeilijät saan käyttämääni rahaa jonkin verran takaisin", vertaa turkulaisen Nihil Interit -runokustantamon vetäjä Tommi Parkko.
Nihi Interit kustantaa nykyään vain käännösrunoutta, joiden kääntäjät toimivat yleensä jonkin apurahan turvin. Bisnesarvot ovatkin kaukana noin 200-300 kappaletta myyvien käännösrunokirjojen julkaisemisessa.
Sen sijaan astetta suuremmalle mutta yhä pienkustantajalle, suomussalmelaiselle Myllylahti-kustantamolle runojen kustantaminen ei ole samanlaista harrastustoimintaa, vaikka rakkaus kirjallisuuteen on Myllylahdenkin toiminnan taustalla.
"Julkaisemme vuosittain noin 22-27 teosta, joista ehkä puolet rikoskirjallisuutta. Runojen osuus on varsin pieni eli 2-3 runoteosta vuodessa. Julkaisemme kaikkea muuta, jotta voimme julkaista runoutta", painottaa Mauno Moilanen Myllylahti-kustantamosta.
Runopienkustantajien asemaa pohtineessa lauantai-iltapäiväisessä keskustelutilaisuudessa Moilanen, Parkko ja tilaisuutta vetänyt runoilija Ville-Juhani Sutinen turkulaisesta Savukeidas-kustantamosta korostavat sitä, että pienkustantamisessa ei ole kyse omakustantamisesta.
Tämä jää tavallisille lukijoille usein epäselväksi, jotka eivät erota kustantamista ja painamista.
Parkon mukaan myytit elävätkin vahvasti kirjojen ja kustantamisen ympärillä. Toiset niistä ovat pienkustantamoille hyviä ja toiset taas huonoja.
"Meidän kannalta erinomainen myytti on se, että kaikki kiinnostava kirjallisuus tulee nykyään pienkustantamoista", Parkko nauraa.
Sutinen taas vakuuttaa, että esimerkiksi runoilijoille pieni runoihin erikoistunut kustantamo saattaa olla paljon parempi koti kuin suuri toimija, joka julkaisee runoja kaiken muun ohessa.
"Savukeitaallekin on siirtynyt runoilijoita WSOY:ltä ja Otavalta", Sutinen heittää.