Se tulee joka kevät ja se tuntuu ilmassa, kirjoittaa Kauko Röyhkä laulussaan. Röyhkä tuskin tarkoittaa laulussaan parvekkeelta toiselle leviävää tupakansavua.
Kun parveketupakoinnista kärsivä ihminen kertoo kaverilleen orastavasta ongelmasta, se kuulostaa erehdyttävästi sairaskertomukselta.
”Se alkaa keväisin, kun pidän parvekkeen ovea auki. Se leijuu ilmassa ja sillä samaisella sekunnilla se tuntuu nenässä ja aiheuttaa paniikin. Hengitysoireita tai allergisia reaktioita ei ole ilmennyt, mutta kyllä se niin paljon ahdistaa. Mikä lääkkeeksi ongelmaan?”
Parveketupakoinnista on väännetty kättä vuosia. Terveydensuojelulaista ei ole ollut apua leijailevan pahan hajun tukahduttajaksi.
Eipä sitä ole ollut myöskään tupakkalaki.
Kun lakia neljä vuotta sitten tiukennettiin parveketupakoinnin kielto ei mennyt läpi. Sen sijaan tupakointi kiellettiin taloyhtiön pihajuhlissa, urheilukilpailuissa ja festivaaleilla.
Parveketupakoinnista on kirjoitettu puolesta ja vastaan milloin asukkaan oikeuksia tupakointiin kyseenalaistaen, milloin kunnioittaen. Terveysviranomaiset ovat myös kovilla. Tupakansavun haittaa todennetaan nenätuntumalla.
Tupakointi loppuu Suomessa 2040. Toive paremmasta asetettiin tupakkalain tavoitteeksi 2010. Moni parveketupakoinnista kärsivä ei jaksa odottaa seuraavaa 26 vuotta, hyvään uskoon perustuvaa ennustusta.
Valo pilkistää tunnelin päässä, vaikka se ei olekaan led-valo.
Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan asetusta tupakansavuongelmista. Asetus pureutuu asuntojen ja muiden oleskelutilojen terveydellisiin olosuhteisiin. Lisäyksiä lakiin on tulossa ensi vuoden alussa.
Asetuksessa muun muassa säädetään siitä, että asunnoissa ja muissa oleskelutiloissa ei saa esiintyä toistuvasti tupakansavua tai sen hajua.
Tämän lisäksi tupakkalakiin on tarkoitus lisätä keinoja puuttua parveketupakoinnin ja asunnoista toiseen kulkeutuvan tupakansavun aiheuttamiin ongelmiin.
Parveketupakoinnista ei asetuksella ja lain lisäyksillä päästä eroon.
Viranomaisen nenä on paras apu ongelmaan. Naapurisuhteita voi yrittää sovitella uusiksi ja puuttua puhumalla sauhutteluun.
Kun tupakansavun haju on ongelma, on syytä olla ensisijaisesti yhteydessä suoraan tupakoitsijaan ja taloyhtiöön.
Eikä parveke ole ainoa paikka, mistä tupakansavu voi levitä asuntoon. Se saattaa kulkeutua myös ilmanvaihdon kautta huoneistosta toiseen.
Ongelmaa voi sovitella, mutta kuten sodassa ja rauhassa, ratkaisuun tarvitaan diplomaattiapua.
Terveydensuojeluviranomainen on asiassa toimivaltainen viranomainen. Viranomainen arvioi, esiintyykö savusta terveyshaittaa.
Viranomainen voi tarvittaessa antaa velvoitteita haitan poistamiseksi. Ongelmana on kuitenkin se, että viranomaisten kieltopäätökset tupakansavuongelmissa eivät ole pitäneet oikeusasteissa, kun päätökset ovat perustuneet aistinvaraiseen arvioon.
Terveydensuojelulain asetuksen pykälän muutoksella pyritään vahvistamaan viranomaisten keinoja puuttua tupakansavuongelmiin myös aistinvaraisen arvion perusteella, ilmaa haistelemalla.
Koska tupakansavua mittaavaa konetta tai laitetta ei ole keksitty tai sellaista ei ole viranomaisten käytössä, käytännön valvonnassa aistinvarainen arvio on lähes ainoa keino todentaa tupakansavuongelmia.
Miten herkkänokkaisia viranomaisia meillä vastaisuudessa tarvitaankaan?
Miten terveydensuojeluviranomaisten työaika riittää haistelemaan hajuhaittoja, terveyttä uhkaavia tupakkatuhnuja?
Kolumni