Stereoissa soi Minna Ainesmaan kaunis ääni hänen laulaessaan miehensä Eero Ainesmaan sanoittamaa ja säveltämää laulua "Talo meren rantaan". Romanttinen kappale kertoo unelmista ja ihmisen ikävästä, kaipuusta joka on hyvä pukea musiikin muotoon.
"Elämä on hieno paradoksi, se on kuin matka, kaikenlaista sattuu, asiat muuttuvat, vuodet vierivät, mutta samalla me Minnan kanssa olemme perillä", pohtii Eero Ainesmaa.
He ovat aikuinen pariskunta, joka on ollut naimisissa ennen kumpikin omilla tahoillaan, mutta nyt erilaisten vaiheiden jälkeen yhdessä jo neljä vuotta. Heidän sormuksissaan lukee "perillä".
Rakastuminen aikuisella iällä on heidän mielestään ehkä hieman erilaista kuin nuorena, mutta voi se silti voimakasta olla.
"Me keskusteltiin pari viikkoa toistemme kanssa ja jotenkin se lähti siitä, tajusimme olevamme rakastuneita ja ihan tosissaan", sanovat he.
Puhuminen on ollut heidän suhteensa kantava voima alusta asti ja se jatkuu.
"En olisi ikinä uskonut, että joku mies osaa kommunikoida, uskaltaa puhua näin hyvin kuin Eero", sanoo Minna ja kertoo kyllä kohdanneensa kaikenlaisia muita puhujia, mutta sellaista, joka puhuu kipeistäkin asioista suoraan ja rehellisesti, silti haavoittamatta, hän ei ollut ennen tavannut.
Eero koki voimakkaana sen, että hän sai olla oma itsensä ja että hän oli arvokas juuri sellaisena kuin oli.
"Parisuhde on tärkein peili siinä, millaisena itsensä kokee", sanoo hän.
Elämä on opettanut molempia niin, että he eivät pidä mitään itsestäänselvyytenä. Parisuhdetta pitää hoitaa, mutta siihen tarvita isoja asioita.
Lapset kasvattavat
Kun mennään naimisiin toista kertaa, on jommallakummalla tai molemmilla usein lapsi tai useampi. Yhteistä aikaa ei olekaan niin helppo löytää. Ainesmaat kokevat, että sitä olisi ehdottoman tärkeä olla.
Eerolla on edellisestä liitosta 11-vuotias tyttö ja Minnalla 11- ja 12- vuotiaat tytöt. Tytöt tunsivat toisensa jo aiemmin ja tulevat hyvin toimeen keskenään.
Kun Minnan tytöt menevät isälleen, käytetään aika yhteisiin asioihin, eikä kumpikaan säntää silloin omiin menoihinsa.
Minnan ja Eeron mielestä on vain hyvä asia, että molemmilla on lapsia. Se helpottaa myös toisen lasten ymmärtämistä ja hyväksymistä. Molemmat myös kokevat saaneensa kasvaa ihmisinä lasten myötä.
Lapsettoman on ehkä vaikeampi ymmärtää perheellisen elämää ja sitä, että kun on lapsia, ei siitä niin vain mihinkään lähdetäkään. Arjen pyörittäminen ja molempien opiskelu vaativat veronsa ja yhteistä aikaa pitää järjestää tietoisesti.
"Meidän yhteinen harrastus on pitkään ollut kirpputoreilla käynti. Lapsetkin nauttivat kun löytävät muutamalla eurolla ihan hyviä vaatteita", hymyilevät Ainesmaat.
Vain yksi elämä elettävänä
Toinen yhteinen asia on musiikki. Minna laulaa ja Eero sanoittaa sekä säveltää.
Minnan isä on innokas kulttuurin ystävä ja hänen oli helppo hyväksyä uusi, musiikkia harrastava vävy perheeseen.
"Minun vanhemmat ovat avarasydämisiä, meidän mökillä vierailee niin suvun entiset kuin uudetkin vävyt", kertoo Minna.
Eeron suvun on ollut paljon vaikeampi hyväksyä uutta tilannetta.
Pariskunta on kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että ihmisellä on vain yksi elämä, se pitää elää niin, että ei ole vanhuudessa katkera ja kateellinen muille, jotka ovat uskaltaneet tehdä välttämättömiä, vaikkakin joskus äärettömän vaikeita ratkaisuja. Ilman kipua ei mikään muutos ole mahdollinen.
"Hyvää parisuhdetta ei saa postimyynnistä", toteavat he ja ovat sitä mieltä, että yhdessäolon eteen pitää tehdä tietoisesti työtä, pitää puhua, olla rehellinen ja avoin, silloin suhde säilyy hyvänä vanhuuteen saakka.