Otteita Marcus Sandellin blogista syyskuun lopun vakavan loukkaantumisen jälkeen
18. lokakuuta 2009
"Pääsin sairaalasta kotiin reilu viikko sitten. Mukavaa, mutta toisaalta tulen hulluksi, kun en pääse harjoittelemaan! Olen tottunut harjoittelemaan kaksi kertaa päivässä, ja yhtäkkiä minulla on ihan liikaa aikaa. Onneksi perhe ja ystävät auttavat tappamaan sitä.
Kehossa tuntuu paremmalta päivä päivältä. Leikkaushaavan ympäristö on yhä jäykkä ja alaselässä on kipuja, mutta muuten alan olla ok. Paino on pudonnut normaalista 82-83 kilosta 76 kiloon.
Pakkolomaa on jäljellä vielä kolme viikkoa. Sen jälkeen voin aloittaa varovaisen harjoittelun. Suunnitelma on keskittyä 4-5 viikkoa fysiikkatreeniin, jotta pääsen takaisin kuntoon voidakseni laskea. Toivottavasti pääsen siis suksille joulukuun alussa."
3. marraskuuta 2009
Viisi viikkoa leikkauksesta. Eilen pääsin ensimmäisen kerran tekemään mitään urheilun tapaistakaan. Kävin uimassa 20 minuuttia, ja tuntui hyvältä käyttää taas lihaksia. Tällä viikolla saan myös polkea jo vähän kuntopyörää, ilman vastusta tosin.
Tässä tilanteessa ymmärtää, kuinka hieno urheilijan ammatti oikeasti on. Kaipaan sitä tunnetta, joka hyvän, kovan harjoituksen jälkeen tulee.
Kivut ovat melkein poissa, selkä on ainoa paikka, jota edelleen särkee. Olen käynyt pari kertaa kiropraktikolla kylmähoidossa, jossa ollaan 3-4 minuuttia -110-asteisessa huoneessa. Se on muuten melko kylmä. Jälkeenpäin tunne on kuitenkin hyvä.
9. marraskuuta 2009
Tänään sain luvan nousta suksille! Lennän Rovaniemelle fysiikkavalmentajani Jarkin (Jarno Pirinen) kanssa ja käyn Levillä kokeilemassa vapaalaskua samalla, kun menen katsomaan kisoja.
29. marraskuuta 2009
Kiireiset kolme viikkoa treeniä! Jalat tulessa, syke korkealla ja kipeät lihakset ovat taas normaalia elämää!
Ensimmäisellä viikolla kokeilin laskua varovasti ja selvisi, että voin tehdä jo paljon, mutta kipua on yhä monissa tilanteissa. Nyt mennään päivä kerrallaan.
Paino on noussut kolme kiloa.
13. joulukuuta 2009
Nyt on vihdoin aika. Lähden tänään Itävaltaan ja alan laskea taas kunnolla. Yritän löytää taas sen hyvän ja varman tunteen.
28. joulukuuta 2009
Laskut St. Jakobissa olivat täydellisiä. Teknisesti ja mentaalisesti meni hyvin, fysiikka tarvitsee vielä aikaa. Kestävyys ei ole entisellään. Täytyy keskittyä entistä enemmän voimaharjoitteluun.
24. tammikuuta 2010
Treenasin vuodenvaihteen jälkeen viisi päivää Hinterreithissa. Ensimmäistä kertaa pystyin jo laskemaan vähän aggressiivisemmin. Pääsin laskemaan Itävallan joukkueen kanssa ja vertaamaan aikojani Romed Baumanniin. Hän oli aavistuksen nopeampi, mutta en ollut paljonkaan perässä, ja se toi uskoa.
Onneksi olympialaisiin on vielä kuukausi aikaa. Alan uskoa, että olen siellä jo kunnossa. Se on yhä tavoite.
3. helmikuuta 2010
Sain olympiapaikan! Vähän erikoisella tavalla tosin. Loukkaantuneena en saa laskea tällä kaudella kuin yhden kisan, etten menetä maailmancupin pisteitäni ja lähtönumeroni putoa. Iso kiitos olympiakomitealle, joka ymmärsi tilanteen ja hyväksyi näytöksi esilaskut Krjanska Goran maailmancupissa. Ja kiitos Krjanska Goraan, että pääsin esilaskijaksi!
Ennen laskuja en ollut yhtään varma kunnostani. Tiesin, että vauhtia on, mutta kestävyys oli kysymysmerkki. Olympiakomitea edellytti, että aikani riittäisi ensimmäisellä kierroksella 30 parhaan joukkoon. Ensimmäisellä kierroksella aika oli 15 parhaan joukossa ja toisella seitsemän! Tottakai minulle oli etua siitä, että laskin ensimmäisenä, mutta olin silti yllättynyt.
Tuntuu tosi hyvältä tietää, että olen saanut vauhtini takaisin. Nyt voin lähteä olympialaisiin tietäen, että minulla on mahdollisuus hyvään tulokseen."
www.marcussandell.com