Vaikka israelilaisten ja palestiinalaisten enemmistöt kannattavat ainakin periaatteessa uusinta rauhansuunnitelmaa, ns. tiekarttaa, ne ajautuvat kaiken aikaa ulos siltä.
Viime tiistaina tehty pommi-isku tappoi 20 israelilaista ja yli sata haavoittui. Verilöylyn aiheutti ilmeisesti yksittäinen kostaja, jonka ystävän, äärijärjestön paikallispäällikön, israelilaiset likvidoivat Hebronissa. Hamas-järjestön maltillisemmassa siivessä olisi ollut halua jatkaa kesäkuussa julistettua tulitaukoa samalla, kun militantimmat ottivat teon nimiinsä.
Palestiinalaistenkin perusnäkemykset ovat äärettömän kaukana toisistaan. Äärimieliset haluaisivat tuhota Israelin valtion, mutta pääministeri Mahmud Abbasin mukaan väkivalta ei palvele lainkaan palestiinalaisten kansallisia etuja.
Isaelin hallituksen enemmistö puolestaan vastustaa Palestiinan valtion perustamista. Raamatulliset ääriryhmät ja laitaoikeisto unelmoivat suur-Israelista, jossa ei olisi tilaa palestiinalaisille paitsi alamaisina. Pääministeri Ariel Sharon hyödyntää tilaisuutensa, provosoi omalta osaltaan epävakautta ja käy näin viivytystaistelua tiekartan toteutumista ja hallituksensa hajoamista vastaan.
Palestiinalaisten puolella lähestyy se hetki, jolloin Abbasin hallituksen on ilmeisesti ryhdyttävä kovaan vastakkainasetteluun omia äärijärjestöjä vastaan. Se alkaa näyttää ainoalta vaihtoehdolta - sisällissodan syttymisen uhallakin.
Abbas on toistaiseksi vastustanut voimatoimien käyttöä Hamasia ja Jihadia kohtaan. Sharon puolestaan antoi keskiviikkona palestiinalaisviranomaisille vielä hieman lisaikaa ryhtyä hajottamaan järjestöjä. Se tarkoittaa niiden johtajien pidättämistä sekä aseriisuntaa.
Ongelmia on vain kaksi. Riittääkö Abbasilla ja hänen möyhennetyllä turvallisuuskoneistollaan voimaa ja uskallusta.
Palestiinalaispoliisilla on Gazassa runsaasti väkeä ja aseitakin, mutta Hamasilta ja Jihadilta löytyy satoja, ellei tuhansia hyvin aseistautuneita militantteja ilmeisesti valmiina vastarintaan. Ne ovat juurtuneet syvälle pakolaisleireihin. Lisäksi Hamas nauttii korkeata kansansuosiota etenkin sosiaalisen avustustoimintansa ansiosta.
Abbas esitti jo Jasser Arafatille uhkavaatimuksen. Joko presidentti antaa tukensa kovemmille toimille tai sitten koko hallitus eroaa. Abbas katkaisi myös suhteensa äärijärjestöihin, asetti niille pääsykiellon tiedotusvälineisiin ja käski pidättää viimeisten terrori-iskujen suunnittelijat.
Näiden toimenpiteiden merkitys jäänee vähäiseksi. Paitsi että ne voivat vielä todistaa Israelille ja amerikkalaisille Abbasin salonkikelpoisuudesta. Hänen lähtölaskentansa saattaa kuitenkin olla jo käynnissä. Hän on vaarassa litistyä verivihollisten Arafatin ja Sharonin sekä kummankin osapuolen äärivoimien väliin. Nehän tarvitsevat toisiaan.
Palestiinalaisten keskinäinen aseellinen yhteenotto lienee vielä vältettävissä, mutta provokaatiot tulevat jatkumaan Lähi-idässä armottomaan vuorotahtiin. Kaikki mahdolliset tulitauot murtuivat taas viimeistään torstaina Israelin Gazassa tekemän ohjusiskun myötä.
Ellei Yhdysvallat voimista rauhanponnistelujaan, niin toiveita herättänyt tiekartta voidaan aivan hyvin repiä ja polttaa yhtäaikaa sekä Kalliomoskeijan luona että Itkumuurilla.
Amerikkalaisilla ei luulisi olevan varaa päästää toista helvettiä valloilleen Lähi-idässä. Irak riittää.