Toinen tuleminen. Kalervo Palsan maalauksia, piirustuksia, veistoksia, kollaaseja, sarjakuvia sekä kirjallista jäämistöä Nykytaiteen museossa Kiasmassa Helsingissä 14.9.-5.1.
Kiasman viidessä kerroksessa on "Kittilä", jonka tienvierukset on "tapetoitu" Kittilässä syntyneen ja kuolleen Kalervo Palsan (1947-1987) taiteella.
Teiden päässä avautuu ikkunasta näkymä Suomen kansallisiin pyhäkköihin, Eduskuntataloon ja Kansallismuseoon.
Kiasmassa niitä vastapäätä on suurikokoinen valokuva Kittilästä, Palsan Getsemane-ateljeesta ja halkoliiteristä.
Oivaltavia vastakohtaisasetelmia, vaikkei enää kovin uusia. Näyttelyssä Palsa itse tuntuu kulkevan teos teokselta ja teema teemalta mukana, seuraavan reaktioita uteliaana ja huvittuneena kysyen: "Kuvottaako?"
Hän oli aikanaan tyytyväinen, jos kuvotti.
Mutta olisiko nyt aika kulkenut Palsan kuvotustavoitteen ohi. Nykyään kuolemaa, sadismia ja homoerotiikkaa on tarjolla joka tuutista. Herraviha, populismi ja anarkismi ovat arkipäivää, yhteiskunnan valtarakenteita perataan monin tavoin.
Tietotekniikan ja globaalin ajan ilmeettömiä ihmisiä ei ilmeisesti enää kuvota mikään. Ja myytti lappilaisesta köyhästä taiteilijasta on kuin toiselta planeetalta. Myytti rikkaasta Reidaristakin on hiipunut.
Toinen tuleminen saanee toisenlaisen sisällön kuin mistä vimmatusti työskennellyt Palsa haaveili.
Näyttely ei ole museotöiden triumfia, vaan täynnä pienten teosten lukemattomia taiteellisia, kirjallisia ja historiallisia viitteitä.
Palsan varhaiskypsä valtava lukeneisuus ja taidetietous nousee nyt esiin. Samoin kuin elämän todellisuuden ja unitodellisuuden tunnollinen kirjaaminen kuviksi. Palsa on kertoja.
Näyttely esittelee Palsan myös erinomaisena piirtäjänä, sarjakuvataiteilijana ja sarjakuvien tekstaajana. Ja rehellisesti myös paikoitellen huonomaalarina.
Monissa näyttelyissä on ihasteltu ja lukuisissa kirjoituksissa analysoitu Helene Schjerfbeckin laajaa omakuvien sarjaa. Nyt sama on mahdollista Palsan näyttelyssä. Mukaan voi lisätä tarvittaessa Palsan oman mystifisoinnin: "Minulla on poron katse."
Palsa oli myös pohjoisten maisemien omaleimainen maalari ja läpiympäristön sotasokeiden empaattinen kuvaaja. Juuri tätä empatia-teemaa kannattaakin etsiä väkivaltaa ja sadismia tihkuvien teosten seasta. Kyllä Palsa osasi suhtautua ympäristöönsä myös myönteisesti ja huumorillakin.
Näyttelyn koskettavimpia teoksia on valokuvasta toistettu pieni naivistinen maalaus Isä ja minä (1985). Kaikkien auktoriteettipelkojensa ja -kapinoittensa jälkeen Palsa on viimeisinä vuosinaan ollut löytämässä identiteettinsä, palaamassa isän pojaksi.
Näyttelyyn Kalervo Palsa. Toinen tuleminen liittyy Kiasmassa yleisöopastuksia joka keskiviikko ja sunnuntai sekä keskustelusarja joka toinen torstai 26.9. alkaen. Monologinäytelmä Getsemane esitetään 3.11. Lappilaisten nykytaiteilijoiden seminaari on Kiasmassa torstaina 12.12.