kimmo.siira@kaleva.fi
Kovaa on jääkiekkoagentinkin työ. Tässä yksi esimerkki.
Poimit A-juniori-ikäisen pelaajan talliisi. Miehenalun, jossa näet potentiaalin, jota kukaan muu ei syystä tai toisesta huomaa. Rakennat asiakassuhdetta kuin kivitaloa. Neuvot, kuuntelet, autat. Vuodet vierivät, ja visiosi toteutuu. Nuorukaisesta kasvaa ensin tähtipelaaja liigaan ja lopulta maajoukkueeseen.
Suojattisi herättää myös NHL-seurojen kiinnostuksen. Pelaajan menestys tuntuu kaikkien vaikeuksien jälkeen hyvältä.
Hyvältä tuntuu myös se, että olet vihdoin saamassa itsekin kunnon palkkion uurastuksestasi. NHL-sopimusten sorvaus ei ole enää mitään nappikauppaa.
Sitten soi puhelin. Suojattisi yllättää. Hän on päättänyt vaihtaa agenttia.
Lojaalius ei merkitse mitään, sillä joku on luvannut asiakkaallesi enemmän kuin sinä.
Agentin tehtävä on palvella pelaajaa ja tehdä työtä tämän urheilullisen kehityksen turvaamiseksi. On valitettavaa, että osa agenteista on kääntänyt asetelman jo päälaelleen. Pahimmassa tapauksessa pelaaja toimii keppihevosena, jolla julkisuushakuinen agentti ratsastaa maineeseen.
Millainen on hyvä pelaaja-agentti? Yhden osuvan vastauksen moniulotteiseen kysymykseen tarjosi Jääkiekkolehden toimitussihteeri Jussi Heimo vuonna 2001.
Stanley Cup -voittaja Ville Niemisen edesmennyt Eetu-isä kysyi aikoinaan Heimolta neuvoa agentin valintaan. Vaihtoehtoja oli useita. Heimo suositteli Niemisen agentiksi Petteri Lehtoa.
"En tiedä, saako Lehto solmittua taloudellisesti parhaan sopimuksen, mutta hän auttaa Villeä silloinkin, kun aurinko ei paista kirkkaimmin", Heimo perusteli.
Neuvossa kiteytyi agenttitoiminnan syvin olemus - se, joka liian monelta agentilta nykypäivänä unohtuu.