Olhavan taistelun 60-vuotisjuhlapäivänä 2004 julkaistiin Kyösti Jäppisen kirja, joka sai hyvän vastaanoton ja myytiin loppuun.
– Kun kysyntää kuitenkin oli, päätin hankkia niitä lisää. Yllätyksekseni salama oli tuhonnut tietokoneeni, eikä kirjan aineistosta löytynyt kuin pätkiä. Päätin kirjoittaa kirjan uudelleen. Samalla sain tilaisuuden täydentää
Syysmanööveristä Lapin sodaksi – Olhavan taistelu 29.9.1944 julkaistiin Jäppisen 90-vuotispäivänä 11. elokuuta 2018.
Jäppinen muutti 1990 Iin Olhavaan, jonne hän rakensi vaimonsa kanssa talon.
– Suomen itsenäisyyden juhlapäivänä 1997 järjestettiin Olhavan taistelun 53-vuotisjuhla. Juhlaa varten olin jo kerännyt aineistoa taistelusta. Meille kyläläisille tuli toivomus, että taistelusta jäisi jotain mustaa valkoiselle jälkipolville. Päätin sitten lopulta tarttua toimeen, kun 60-vuotispäivä lähestyi, joten kirja sai alkunsa, Jäppinen muistelee.
Toissa syksynä Jäppinen sai puhelun Joensuun suunnalta. Kirjoja kaivattiin yhä, vaikka painos oli loppunut ajat sitten.
– Hellyin ja lähetin oman, viimeisen kappaleeni täällä taistelussa olleen omaiselle. Luulin, että tiedot olivat minulla tallessa tietokoneellani.
Tämän vuoden alussa Jäppinen alkoi pohtia, että kirjoja täytyy saada lisää – kun kysyntää kerran on.
– Huomasin tehneeni ensimmäisen version varsin hosuen: kirjoitusvirheitä oli paljon, mutta myös muutama asiavirhe. Mutta ennen kaikkea siitä puuttui tieto taistelua edeltävästä kuukauden ajanjaksosta eli syysmanööverista. Se on nyt uutena lukuna mukana.
Välirauhansopimuksessa Suomi sitoutui riisumaan aseista maassa 15. syyskuuta jälkeen olevat saksalaisjoukot ja luovuttamaan joukkojen henkilöstön liittoutuneille. Saksalaiset vaativat useiden kuukausien poistumisaikaa, mutta siihen ei suostuttu.
Suomalaiset sallivat aluksi saksalaisten vetäytyä oman aikataulunsa mukaan, mikä ei kuitenkaan sopinut liittoutuneiden valvontakomissiolle. Joukot piti ajaa maasta heti. Marsalkka Mannerheim määräsi kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon johtamaan karkotusoperaatiota.
Ensimmäiset Lapin sodan laukaukset ammuttiin Pudasjärvellä 28. syyskuuta. Seuraavana aamuna alkoivat aseet laulaa Olhavassa, kun saksalaiset räjäyttivät Olhavajoen maantie- ja rautatiesillan suomalaisjoukkueen syöksyessä sillan yli kohti saksalaisia.
Tästä seurasi kiivas laukaustenvaihto ja Lapin sodan ensimmäiset sankarivainajat.
Tietojen keruu taistelusta ja joukkojen siirtojen sovitusta manööveristä oli työlästä. Paikallisten ihmisten kertomukset olivat suureksi avuksi kirjantekijälle.
– Tietoja Olhavan taistelusta oli saatavissa varsin vähän, vain muutaman rivin mittaisia epätarkkoja mainintoja siellä sun täällä. Tämä saattaa osittain johtua siitä, että syyskuu 1944 oli koko Suomelle äärimmäisen vaikeaa aikaa: joukko-osastojen sotapäiväkirjoja hävisi tai jopa tuhottiin tarkoituksellisesti, Jäppinen kertoo.
Myöskään suomalaisissa Lapin sotaa käsittelevissä teoksissa ja kirjoituksissa Olhavan tapahtumista ei juuri kerrota.
– Olhavanjoki saatetaan mainita vain kaatuneitten luettelossa tai ei lainkaan. Siksi tällä kirjalla on paikkansa historiassa, Kyösti Jäppinen sanoo.
Kyösti Jäppinen
Synt. 11.8.1928 Pieksämäellä, asuu Iin Olhavassa. Majuri evp.
Perhe: vaimo ja kaksi ottopoikaa.
Keskikoulu Pieksämäellä. Lukioluokat yksityisoppilaana Mikkelin lukiossa ennen kadettikoulua.
Työura: Postin kirjeenlajittelijana 1948–50, varusmieheksi 1950, va. vänrikki 1951–53, kadettikoulu 1953–55.
Upseerin ura alkoi 1955 Hämeen ratsurykmentistä, josta tie vei RUK:n, Lappeenrannan kanta-aliupseerikoulun ja Oulun kautta Kainuun prikaatiin 1966 perustamaan talvilajien urheilukomppaniaa.
Edelleen Kajaanin sotilaspiirin esikuntaan, 1968 Taistelukouluun komentajakurssille ja takaisin Kainuun prikaatiin RaUK:n johtajaksi.
1971–77 Kajaanin sotilaspiirissä, huhtikuusta 1977 omasta pyynnöstä Oulun sotilaspiiriin, josta eläkkeelle samana vuonna.
Harrastukset: hiihto, ampumahiihto, eläkkeellä suunnistus, hiihtosuunnistus. Muun muassa kuusi hiihtosuunnistuksen veteraanien MM-kultaa. Ilmoittautunut Piteåssa järjestettäviin MM-kisoihin.
Sotilasura jäi hieman vajaaksi urheilun takia: menestyvää sotilasurheilijaa kehotettiin jatkamaan harjoittelua vielä vuosi, jonka jälkeen hän olisi yli-ikäinen hakemaan sotakorkeakouluun. Erivapaus luvattiin. – Komentaja vaihtui, ja hakemukseni hylättiin. Ystäväni, kenraali Yrjö Keinonen olisi järjestänyt minut sotakorkeaan, mutta en halunnut ottaa paikkaa vastaan tuttavuuden perusteella, Jäppinen toteaa.