Tyhjäkatseisia ihmisiä harhailemassa täydellisen tuhon keskellä, entinen elämä ja läheiset ihmiset pyyhkäistynä pois pienessä varoittamatta tulleessa hetkessä.
Japanista nyt nähtävät kuvat tuovat väistämättä mieleen niitä näkyjä, joita Hiroshimasta ja Nagasakista taltioitiin vuonna 1945 ydinpommien jälkeen.
Mielleyhtymä tuskin olisi niin vahva, jos tämä uusi tuho olisi ollut pelkkää rajua maanjäristystä ja käsittämättömän suurta tsunamia. Mutta nyt siihen liittyy vielä jotain tyystin muuta: räjähteleviä ja vuotavia ydinvoimaloita. Jälleen kerran Japani joutuu symboloimaan uuden säteilyyn liittyvän aikakauden alkua.
Arviot tilanteesta ovat muuttuneet hetki hetkeltä, ja pääsääntöisesti koko ajan kohti huonompaa. On näkyvillä, että romahtaneet reaktorit ovat riesana vielä pitkään ja hyvät neuvot vähissä.
Tämä piina ei ihan heti pääty.
Peloissa on mukana aivan uusi ulottuvuus. Mitä tapahtuu, kun pakokauhu iskee Tokioon, yhteen maailman tärkeimmistä metropoleista? Viranomaistiedotteista ja virallisesta rauhoittelusta on apua vain silloin, jos niihin uskotaan.
Hyvä esimerkki on joditablettien hamstraus Suomessa. Niitä halutaan ostaa, koska siltä tuntuu. Aivan siitä huolimatta, ettei Japanin voimaloilla voi mitenkään olla täällä mitään vaikutusta.
Japanissa virallisen viestin uskottavuus näyttää laskevan hetki hetkeltä. Kyseessä on nyt koko kansakunnan tulevaisuus.
Kuvat reaktorirakennuksista pamahtavista savupilvistä syöpyvät mieliin siinä missä kuvat World Trade Centerin kaksoistorneihin iskeytyvistä lentokoneista. Siinä yksi aika päättyi ja toinen alkoi.
Näin ei pitänyt voida tapahtua; näin tapahtui kuitenkin. Ei kukaan viikko sitten kuvitellut, että kohta käydään epätoivoista taistelua monen reaktorin sulamista vastaan.
Terrori-iskujen jälkeen maailmassa vallitsi epätodellinen, pelonsekainen odotus. Mitä seuraavaksi? Sama tuntu on nytkin.
Kaakkois-Aasian tsunamia 2004 saattoi käsitellä tyrmistyttävänä luonnononnettomuutena.
Tsunamin jälkeinen totaalikaaos oli tavallaan helpompi hyväksyä Thaimaan ja Sri Lankan kuin rikkaan Japanin kohdalla. Maailman kenties kehittynein, teknistynein ja luonnonmullistuksiin parhaiten varautunut yhteiskunta osoittautui hyvin haavoittuvaksi.
Kun sähkön saanti ja veden tulo on poikki päiväkausia, kun liikkumaan ei pääse, kun kaupoissa ei ole mitään, kun kännykät ovat mykkiä - ja kun kaiken tämän päällä leijuu epämääräinen uhka säteilyonnettomuudesta: missä silloin on kehittyneen, teknistyneen yhteiskunnan tuoma turva?
Sitä ei ole. Kuitenkin kaikkialla kaikkea rakennetaan sen oletuksen varaan, että tietoverkot eivät koskaan kaadu ja että sähkön saanti ja polttoainejakelu eivät lamaannu.
Viime keväänä Euroopan lentoliikenne pysähtyi tulivuoren tuhkapilveen. Juuri tällä hetkellä Libyaan Eurooppaa vastapäätä Välimeren rannalle on puhjennut sisällissota.
Kukaan ei tiedä, mitä siitä seuraa, ja mihin kuohunta vielä leviää. Ei ole poissuljettua kriisi, joka nostaa raakaöljyn hinnan ties mihin taivaisiin.
Kovin paljon on kovin pienestä kiinni - hetkellä, jolloin monen maan taloudet ovat muutenkin rapakunnossa. Nyt maailman kolmanneksi suurin talous on lamaantunut kertaiskulla.
Edessä voi jopa olla pakokauhun leviäminen Japanissa tavalla, joka johtaa massapakoon pois, mihin tahansa.
Japanissa rakennettiin ydinvoimaloita maanjäristys- ja tsunamialueelle ja jätettiin huolehtimatta siitä, kuinka ulkoinen sähkönsyöttö turvataan. Kukaan ei pitänyt sitä ongelmana, ennen kuin siitä tuli ongelma. On syntynyt tilanne, jollaista ei ole koskaan ennen koettu, ja maksetaan todella kallista hintaa.
Mitä teknistyneempi yhteiskunta on, sitä riippuvaisempi se on siitä, että mitään häiriöitä ei tapahdu. Se on paljon oletettu. Mitä tulee Pohjois-Suomeen - toinen Fennovoiman vaihtoehdoista reaktoritoimittajaksi on japanilainen Toshiba.
Sieltä saattaa tulla edullinen tarjous, sillä Japanin omat ydinvoimamarkkinat taisivat juuri
sulkeutua.