Reilu vuosi sitten pohjoissavolaisessa Leppävirran kunnassa kohistiin. Kovassa nousukiidossa olleen Kylpylä-Hotelli Vesileppiksen nuori toimitusjohtaja Kimmo Rossi ilmoitti eroavansa tehtävästään. Uusi elämä löytyi Oulussa paraikaa vierailevasta Suomen tivolista.
Seitsemän vuotta toimitusjohtajan työtä riitti Kimmo Rossille. Hän on enemmän kotonaan keskellä tivolin vilkasta elämää, auringonpaistetta ja iloisia ihmisiä. Oulu on Rossille mieluinen käyntikohde.
"Vaikka kaupungissa ollaan kuukauden päivät, ihmisiä riittää hyvällä säällä aina tungokseen asti. Viime vuonna jouduimme pitämään viimeisenä päivänä jatkoajankin, kun porukkaa oli niin paljon."
Rossin mukaan oululaiset ovat erityisen ahkeria, Suomen parhaita tivolikävijöitä.
"Missään muussa kaupungissa tivolista ei kuule puhuttavan yhtä paljon. Se kuuluu oululaiseen kulttuuriin."
Entisen toimitusjohtajan, Kimmo Rossin tie vei Pohjoismaiden suurimpaan tivoliin sattuman kautta. "Lähdettyäni Vesileppiksestä en haeskellut mitään erityistä. Kuulin, että tivolin ravintolayrittäjä on lopettamassa ja tunsin heti, että tämä työ voisi sopia minulle. Haalin rahat kasaan, ja pian lähdin jo tivolin mukaan."
Ihmiset tunnistavat Kimmo Rossin usein ja tietävät hänen tarinansa. Tuntemattomatkin tulevat jututtamaan.
"Haluavat varmaan nähdä, olenko ihan selväjärkinen", mies virnistää, mutta painottaa silti, että ei ole joutunut katumaan päätöstään hetkeäkään.
"Se aika tuli henkisesti tiensä päähän. Työtahti oli tiivis. Tehtiin laajennuksia, rakennettiin jäähalli ja louhittiin hiihtoareena. Tunsin, että tarvitsin aikaa itselleni, ystävilleni ja harrastuksilleni. Ikääkin on sen verran vähän, että halusin kokea jotakin uutta ja erilaista", Rossi miettii.
Välit Vesileppiksen suuntaan ovat säilyneet hyvinä. Kimmo Rossi keskustelee usein uuden toimitusjohtajan Harry Pirttimäen kanssa, ja suhteista on ollut apua yllättävissäkin tilanteissa.
"Tämän vuoden vappuaatto Jyväskylässä oli Suomen tivolin 117-vuotisen historian kiireisin päivä. Perunat alkoivat loppua, ja vappupäivä oli vielä edessä. Mietin, mistä ihmeestä saan sata kiloa perunoita vuorokauden varoitusajalla, kun kaikki paikat olivat pyhinä kiinni. Soitin toimitusjohtaja Pirttimäelle, joka kärräsi perunat paikalle henkilökohtaisesti 45 minuutin kuluttua", Rossi naurahtaa.
Tivolityö ja toimitusjohtajan tehtävät eroavat kuin yö ja päivä.
"Ne ovat kaksi eri maailmaa. Vastuuta riittää täälläkin, mutta itsenäisenä yrittäjänä tivolin sisällä voin päättää itse työajoistani. Paikat vaihtuvat tiuhaan, asuntovaunua vedetään ympäri maata puolen vuoden ajan."
Suurin yllätys tivolielämässä oli yhteishenki.
"Tämä on tiimityötä, jota ei pysty tekemään ilman hyvää joukkuehenkeä. Kaikki tulevat toimeen keskenään äärimmäisen hyvin, ei vain päivisin työn touhussa, vaan myös vapaa-ajalla erilaisissa illanvietoissa. Kuusikymmentä ystävää on ympärillä koko ajan. Kun on pari päivää poissa, on jo syyllinen olo ja hirveä kiire päästä takaisin."
Tivoli kiertää Suomea vain kesäisin, joten puolet vuodesta on aikaa muuhunkin.
"Viime vuonna nautin vain, tein pihatöitä kotona Leppävirralla ja kävin Intiassa. Ehkä tänä talvena voisin viritellä jotakin uutta tekemistä, mutta ensi keväänä lähden varmuudella taas tivolin matkaan. Kiertolaiselämä ei todellakaan ole alkanut kyllästyttää."