Kuluvan vuoden yllättävin terveysuutinen on, että istuminen tappaa. Tutkimusten mukaan runsaan istumisen ja aikuisiän diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien välinen yhteys ei selity istujien liikkumattomalla elämäntavalla, vaan se on itsenäinen kuolemaa aiheuttava riskitekijä. Jos istuu päivät pitkät, riski ei poistu, vaikka hilpaisisi iltaisin tunnin juoksulenkille tai muuten kurittaisi itseään ankaralla jumpalla.
Pyrstöllään elämisestä on tullut yhteiskunnallinen ongelma. Opetusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö nostivat lokakuussa istumisen vähentämisen, liikunnan edistämisen lisäksi, terveyttä edistävän liikunnan toimenpideohjelman kärkeen.
Tuorein Tiede-lehti (12/2013) antaa vastauksen siihen, mikä tekee istumisesta niin epäterveellistä. Istuessa ihmisen isot, asentoa ylläpitävät lihakset lakkaavat työskentelemästä, jolloin kudosten hapentarve pienenee, verenkierto hidastuu ja verisuonten poikkipinta-ala supistuu.
Kun energiantarve pienenee, veren sokereille ja rasvoille on vähemmän käyttöä. Liikkumattomuuden takia rasvat jäävät silloin lillumaan vereen, koska veren rasvoja muokkaavan entsyymin lipoproteiinilipaasin toiminta hidastuu.
Apuun tulevat syöjäsolut, jotka täyttyvät poistaessaan turhaa rasvaa. Samalla niistä tulee suonta tukkivaa plakkia.
Istuminen heikentää myös sokeriaineenvaihduntaa säätelevän insuliinin tehoa, koska istuvan ihmisen lihakset eivät tarvitse niin paljon sokeria kuin seisovan. Jos insuliinin toiminta heikkenee, veren sokeriarvot nousevat, ja pitemmän päälle seurauksena on kakkostyypin diabetes.
Runsaan istumisen yhteydet selkä-, niska- ja hartiavaivoihin on tunnettu jo pitkään.
Istumisen vastaisen propagandan valaisemana aloin viime kesänä kokeilla, jaksaisiko työn äärellä seistä osan päivää. Laskeskelin, että pahimmillaan hyvinkin istuin päivässä 8–10 tuntia. Hyödyllisimmältä tuntui vähentää työssä istuttua aikaa, kun se oli nappia painamalla säädettävän työpöydän ansiosta myös helppo toteuttaa.
En asettanut tavoitteita sille, kuinka pitkän ajan työpäivästä seisoisin. Istumista tutkineet kertovat, että lyhyetkin tauot istumisessa auttavat, kunhan niitä pitää tarpeeksi usein, noin puolen tunnin välein.
Moni keskittymistä vaativaa työtä tekevä kokee hankalaksi nousta ylös puolen tunnin välein. Tai ainakin ylösnousun unohtaa helposti työhön uppoutuessaan. Sähköisesti säädettävä pöytä toimii monille siksi paremmin.
Voi tehdä töitä seisten niin kauan kuin se tuntuu mukavalta ja palata istumaan, kun väsyttää.
Näihin asti säädettäviä pöytiä on työpaikoilla käytetty ennen kaikkea siksi, että samaa työpistettä voisi käyttää useampi ihminen ja satulatuolien takia. Näyttää siltä, että yhä useampi on havahtunut uutisiin istumisen turmiollisuudesta. Vilkaisu ympärille ja kyselykierros muutamille työpaikoille osoittaa, että seisten työtä tekeviä näkee ympärillä päivä päivältä enemmän.
Oman kokemukseni mukaan seisomisessa kehittyy nopeasti. Asentoa ylläpitävät lihakset alkavat ilmeisesti hoitaa tehtäviään paremmin, koska tuntuu luontevalta tehdä töitä seisten yhä pitempään.
Seisten työskentelyä pari kuukautta kokeillut toimistotyöntekijä huomasi niskan, hartioiden ja alaselän lihaskipujen hellittävän.
Jotkut ovat huomanneet, että henkisen väsähtämisen hetkellä jaloilleen nouseminen virkistää.
Yhä useammassa työpaikassa työpöydät ovat sähköisesti säädettäviä, ja työnantajien kannattaa niitä hankinnoissa suosia. Hinnatkin ovat alentuneet huomattavasti takavuosista.
Jos olet jo sähköisen työpöydän saanut, sen suoma mahdollisuus työskennellä myös seisten kannattaa ottaa jokapäiväiseen käyttöön.
Kolumni