Steven Seagal on nyt oman tutkimusalansa mielenkiinnon kohde.
Maailma nyrjähti paikoiltaan. Syyllinen on kirja Seagalogy, jossa nettikriitikko Vern tutkii aikidon amiraalin Steven Seagalin elokuvia kuin ne olisivat korkeakulttuuria.
Ranskalaiset keksivät auteur-teorian, jonka mukaan Hollywoodissa hanttihommia tehneistä ohjaajista muutamat (John Ford, Nicholas Ray, Fritz Lang) saivat aikaiseksi teoksia, joissa näkyi tekijän persoonallinen kosketus. Vernin mielestä Seagalin toimintaelokuvissa on samaa vikaa. Siis elokuvissa, joissa poninhäntäinen ja silkkipaitainen kaveri rikkoo ranteita ja ikkunoita.
Seagalin pätkät ovat "melkein katsottavia", koska niissä suojellaan ympäristöä ja alkuperäiskulttuureja, vastustetaan CIA:n hirmusalaisia operaatioita, puhutaan väkivallattomasta vaihtoehdosta (väkivaltakohtausten välillä) ja lausutaan kiinalainen silkkipaita päällä itämaisia arvoituksia. Siispä Steven Seagal on ilmiselvä auteur, mies jolle teetetään omanlaatuisiaan huonoja action-elokuvia. Siitä lähtee liikkeelle tutkimusala nimeltä seagalogia.
Seagalilla oli muuten ensimmäisenä länsimaalaisena aikido-sali Japanissa. Hän on buddhalainen ja Dalai-laman kaveri.
Vern ei väitä, että Seagal tekee hyviä elokuvia. Hän sanoo, että Seagal tekee itsensä näköisiä elokuvia, joissa poninhäntäheppu riehuu, länsimaiset ihmiset hallitsevat itätaitoja, luontoa suojellaan ja musiikki soi.
Suoraan videolla julkaistavien roskaelokuvien tähdet ovat nyt muutenkin elokuvalehdissä ja nettisivustoilla arvossaan. Hollywood tekee pelkkää ison rahan fantasiakuraa, ja taide-elokuva väsyttää kuten aina ennenkin.