Toimeentulotukea saa nykyään entistä pienempi joukko ihmisiä vuosittain. Stakesin tutkimuksen mukaan tuen saajien joukko jakaantuu samalla yhä selkeämmin joko pitkäaikaisiin tai tilapäisiin asiakkaisiin.
Tuoreessa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistun Antti Parpon ja Pasi Moision tutkimuksen mukaan toimeentuloasiakkaiden määrä on vähentynyt 1990-luvun puolivälin jälkeen liki kolmanneksen. Yli vuoden tukea saaneiden pitkäaikaisasiakkaiden määrä on laskenut neljänneksen.
Vuonna 2003 toimeentulotukea sai noin 300 000 suomalaista, joista noin joka neljäs sai tukea koko vuoden ajan. Viime vuosikymmenellä osuus oli 15 prosenttia. Yli kolmen vuoden pituisten jaksojen osuus nousi kuudesta prosentista 11 prosenttiin.
Pitkäaikaisissa toimeentulojaksojen vastaanottajien joukossa yliedustettuina ovat yksin asuvat ja yksinhuoltajat, lähellä eläkeikää olevat henkilöt ja työttömät. Nuoret ja opiskelijat saavat toimeentulotukia yleensä lyhyemmän aikaa. Stakesin tutkimuksessa arvioidaan, että toimeentulotukijaksot pitkittyvät työttömyyden takia ja siksi, että työttömyysturvan ja asumistuen taso on niin alhainen.
Tuen saajien jakaantuminen kahteen ryhmään merkitsee tutkijoiden mukaan sitä, että toimeentulotuesta on tullut osalle kotitalouksia pysyväisluonteinen etuus, jolla paikataan muiden tukien matalaa tasoa.
Tutkimus kuvaa Parpon ja Moision mukaan toimeentuloturvan tarveharkintaisuuden lisääntymistä. Erityisesti työttömien toimeentuloturvassa perinteiset pohjoismaiset universaalit piirteet ovat jossakin määrin rapautuneet, tutkijat kirjoittavat. Tutkimus perustuu Stakesin toimeentulotukirekistereistä muodostettuun seuranta-aineistoon vuosilta 1992-2003 sekä Tilastokeskuksen tulonjakoaineistoon vuosilta 1992-2003.