Oulu
Toimeentulotuki on yhä useammalle oululaiselle tarpeen täydennyksenä päivittäisiin pakollisiin menoihin. Toimeentulotukimenot ylittyvät tänä vuonna peräti 250 000 eurolla, jos alkuvuoden suunta jatkuu.
Mitään yhtäkkistä käännöstä parempaan ei sosiaalityön johtaja Jari Mäki-Runsas näe. Hän pitää tilannetta huolestuttavana, kun korkeasuhdanteen aikana tukea saavien ruokakuntien määrä on kasvanut neljä prosenttia.
Syvien lamavuosien jälkeen toimeentulotukimenot alenivat Oulussa kuten muuallakin maassa viitenä peräkkäisenä vuotena. Vuonna 1999 niin sanottua viimeistä etuutta käytti 8 424 ruokakuntaa, kun seuraavana vuonna määrä putosi 7 821:een.
Vuoden 2001 jälkeen tuli takapakki. Toimeentulotukea tarvitsevien perheiden määrä lähti tänä vuonna nousuun niin, että nyt ollaan taas parin vuoden takaisissa luvuissa.
"Kun tällaisessa korkeasuhdanteessa Oulun työttömyysaste on 14 prosenttia ja toimeentulotukea tarvitsevia ruokakuntia on näinkin paljon, niin onhan se huolestuttavaa", Jari Mäki-Runsas sanoo.
Sosiaalityön johtaja pelkää, että piikkiä ei saada käännettyä entiselle uralle.
Muuttoa suoraan luukulle
Toimeentuloasiakkaiden määrän lisääntyminen ei ole vain Oulun ongelma, vaan Mäki-Runsaan tietojen mukaan suunta on sama muissakin suurimmissa kaupungeissa. Syyksi synkkiin tilastoihin Mäki-Runsas näkee ensisijaisesti yleisen taloudellisen tilanteen, kun yritykset lomauttavat ja irtisanovat henkilökuntaa.
Oulun ihmeen perään on muuttanut myös ihmisiä, jotka siirtyvät suoraan toimeentulotukipuolelle.
"Muuttovoitto Ouluun tarkoittaa myös sitä, että tänne muuttaa henkilöitä, joiden elämäntilanne ei ole pysyvä. Eikä ole esimerkiksi riittävää koulutusta työllistyä. Nämä muuttajat muuttavat suoraan toimeentuloasiakkaiksi", Mäki-Runsas sanoo.
Muuttajista sosiaalihuollon asiakkaksi tuleva joukko on pieni, mutta ei merkityksetön.
Toimeentulotukea maksetaan Oulussa vuositasolla 13 miljoonaa euroa. Summa ei ole Mäki-Runsaan mielestä kuitenkaan mahdoton.
"Jos toimeentulotukimenoja verrataan per asukas, Oulussa menot ovat hieman alhaisemmat kuin esimerkiksi Tampereella tai Helsingissä."
Tämä selittyy muun muassa asumiskustannuksilla.
Työllisyyden hoitaminen on nyt Mäki-Runsaan mielestä ensisijaista, jos haluamme kääntää lisääntyneet toimeentulotukimenot entiselle lasku-uralle. "Myös ihmisten kouluttautuminen on tärkeää niin, että työvoiman kysyntä ja tarjonta on kohtaavat."
Sosiaalityöntekijän ja työvoimaviranomaisten olisi sosiaalityön johtajan mielestä syytä yhdessä tukea ihmistä niin, että tämä pystyisi parantamaan työmarkkina-asemaansa ja elämänhallintaansa, jotta toimeentulotuen tarve ei pitkittyisi. Mitä pidemmäksi aikaa tuki on tarpeen, sitä vaikeampi on tukiviidakosta nousta ylös.
Toimeentuloluukun asiakaskunta on selkeästi vaikeampaa nyt kuin lamavuosina. Usealla asiakkaalla ovat elämänhallintakeinot puutteellisia, mutta tästäkin joukosta saataisiin Mäki-Runsaan mielestä suuri osa kohtuullisin ponnistuksin tuettua työelämään.
