Toimeentulotuensaajat selvisivät 1990-luvulla pääkaupunkiseudulla paremmin kuin muissa isoissa kaupungeissa.
Ilkka Haapola löysi tutkimuksessaan toisaalta merkkejä uudenlaisesta urbaanista köyhyydestä, jossa korkeat asumiskustannukset vaikeuttavat ja pitkittävät toimeentulotuesta irtaantumista.
Ilmiö näkyy varsinkin Espoon ja Helsingin sosiaalitoimistojen asiakasjoukossa.
Liki kymmenen vuoden seuranta näyttää odotetusti, että työllisyystilanne vaikuttaa toimeentulotuen saajien kohtaloihin. Mitä enemmän pitkäaikaistyöttömiä on kaupungissa, sitä heikommin toimeentulotuen saajat löytävät työtä ja vähemmän heille kertyy käyttövaroja.
Riskiä ajautua yhtäjaksoisesti ja pitkäaikaisesti sosiaaliluukulle lisäävät tutkimuksen mukaan alle 20 vuoden tai yli 30 vuoden ikä, pelkkä perusasteen koulutus ja perheettömyys.
Yllättäen myös yrittäjätausta selittää pitkäaikaista toimeentulotuen tarvetta.