Laulaja Aki Sirkesalo väittää laulussaan, että Toijalan takana ei ole mitään. Se ei pidä paikkaansa. Vaikka Toijala onkin kaukana, kyllä senkin takana on elämää. Siellä on muun muassa rakas pääkaupunkimme Helsinki. Ainakin toistaiseksi. Nyt tosin on hätä käsissä, sillä Helsinki on parhaillaan menossa konkurssiin. Ahneet maakunnat ovat riistäneet sitä niin pitkään, ettei pääkaupungin asukkailla ole kohta kattoa päänsä päällä. Ei ainakaan Olympiastadionilla, jossa pitäisi muutaman vuoden päästä järjestää urheilukilpailut. Vaikka vettä sataisi, uskokaa tai älkää! Helsinki-ressukalla ei yksinkertaisesti ole rahaa rakentaa stadionille kunnon sadekatosta, vaikka valtio maksaisi puolet. Rahat eivät riitä muuhunkaan. Sikäläisen sairaalan johtajille ei pystytä järjestämään säästämiskoulutusta kotimaassa, vaan heidät pitää lähettää oppiin mieron tielle Pariisiin. Finlandia-talon seinät varisevat joka syksy. Kiasman katto vuotaa. Hartwall-areenalla pyörii Kurjat, eikä se tarkoita Jokereita. Edes ikivanhoja makasiininresuja ei saada puretuksi kaupungin parhaalta paikalta, eikä niiden tilalle rakennetuksi musiikkikeskusta, joten musiikkia täytyy esittää ahtaasti oopperatalossa.
Ei, me emme voi vain vierestä katsoa, kuinka valtakuntamme reuna-alueet hitaasti nääntyvät nälkään. Meidän on pelastettava Helsinki. Ensi hätään voimme järjestää kansalaiskeräyksen, jolla haalitaan hyväntahtoisten ihmisten nurkista kaikki joutilas roju helsinkiläisten auttamiseksi. Onhan meillä jokaisella täällä hyvinvointi-Suomessa jotakin annettavaa noille rajaseudun raukoille: lumppuja, muovipusseja, matonkuteita, narunpätkiä, käytettyjä nauloja joista saa oikomalla vielä käyttökelpoisia, leivänkannikoita, parsittuja sukkia jne. Tyhjistä pulloistakin on apua, sillä niistä maksetaan muutama sentti kappaleelta. Kerätään siis viemiset suuriin kolleihin ja rahdataan rekka-autoilla ja junilla Helsingin keskustaan. Mukaan täytynee lähettää muutama raavas mies jakamaan lastia oikeudenmukaisesti, tappeluhan siellä muuten tulee. Ensimmäisenä köyhäinapua on jaettava HUSsin hallitukselle, kaikille vastaan tuleville Harreille, kuten Bogomoloffille, Harkimolle ja Holkerille, pääministeri- ja ylipormestariperheille sekä muulle johdolle, sillä kaikkihan menee ihan kakkularatsis, jos johtajat kuolevat ensimmäisinä nälkään ja uusavuttomat kaupunkilaiset jäävät oman onnensa nojaan. Seuraavina voivat olla vuorossa suuryritysten pääkonttorit, joiden verotulot on julmasti riistetty pitkin maata. Jos avustustavaroita vielä riittää, niistä voidaan väsätä se stadionin katos ja loput jakaa niille hädänalaisille, jotka kaikkein surkeimmin valittavat.