Rovaniemeläinen Marjo Laukkanen on yhteiskuntatieteiden maisteri, tuore filosofian tohtori ja osa-aikaista työtä tekevä pätkätyöläinen, joka tekee hommia useammalle työnantajalle. Suurin syy osa-aikatöihin on kohta vuoden ikäinen Karo-poika, joka konttaa pitkin kotoisan omakotitalon vihreää nurmikkoa.
"Karo on tällä hetkellä päätyönantajani, sillä saan kotihoidon tukea. Sen lisäksi opetan yliopistolla joitakin kursseja ja teen lehtijuttuja freelancer-toimittajana", Laukkanen kertoo.
Kohta kolmikymppisen Laukkasen tarina kuulostaa varsin tavalliselta akateemisesti koulutetun naisen kertomukselta.
Poikkeuksena on tosin se, että kun muut lähtevä työn perässä Etelä-Suomeen, muutti Laukkanen Tampereelta Rovaniemelle.
"Mieheni on kotoisin pohjoisesta, ja hänellä oli täällä vakituinen työpaikka. Minä tulin sitten perässä, ja aloin etsiä töitä täältä vastavalmistuneena toimittajana."
Töitä löytyi opetushommien muodossa parin kuukauden pätkissä. Myös lehtijutut työllistivät jonkun verran. "Työhistoriani pisin työsopimus on ollut kymmenen kuukautta, mutta usein ne ovat parin kuukauden mittaisia", Laukkanen kertoo.
Vähitellen mielessä kypsyikin ajatus opintojen jatkamisesta, ja apurahapäätöksen varmistuttua Laukkanen aloitti väitöskirjan tekemisen. Tyttöjen sukupuolta ja seksuaalisuutta internet-keskusteluissa tutkiva väitöskirja valmistui kolmessa vuodessa.
"Väitöskirjaa tehdessä kuluttavinta oli miettiä, että mistä saa seuraavan apurahan, että voi jatkaa kirjoittamista. Välillä putosin opintotuellekin, ja silloin oli pakko tehdä jos jonkinlaista työtä että sai leipänsä tienattua."
Apurahoilla rahoitettu tutkijanura tuli ikävällä tavalla vastaan Karon syntyessä. Laukkanen sai alinta mahdollista äitiyspäivärahaa, sillä apurahat eivät kerrytä sosiaalietuuksia.
"Tuntui aika uskomattomalta, että olin tehnyt tutkijan työtä monta vuotta, mutta yhteiskunnan mukaan en ollut tehnyt töitä", Laukkanen toteaa.
Tällä hetkellä Laukkasen verokortti on Lapin yliopistossa, jonne hän tekee opetustöitä. Sivutoiminen verokortti taas on lehtijuttuja varten. Osa-aikaista työntekoa helpottaa se, että lehtijuttuja pystyy tekemään kotoa käsin iltaisin. Nykyisin avuksi tosin tarvitaan lapsenvahti.
"Ennen riitti, kun heilutti helistintä toisella kädellä ja kirjoitti toisella. Nyt Karo haluaa osallistua joka juttuun", Laukkanen nauraa ja päivittelee työhuoneen lattialla vallitsevaa sotkua.
Laukkanen on tyytyväinen tämänhetkiseen työtilanteeseen, sillä hän haluaa viettää aikaa lapsensa kanssa. Keväällä suunnitelmissa on viedä Karo osa-aikahoitoon ja tehdä enemmän opetustöitä. Laukkasen mielestä pätkä- ja osa-aikatöissä onkin sekä hyvät että huonot puolensa.
"Käytännössä on vaikeaa hakea edes luottokorttia, kun ei ole vakituista työnantajaa eikä varmoja tuloja. Asuntolainaa hakiessa minusta oli varmasti enemmän haittaa kuin hyötyä", tohtori toteaa.
Hyviksi puoliksi hän laskee lapsen kanssa vietetyn ajan paljouden ja työn mielekkyyden. Tuntityöt sopivat kuvioon tällä hetkellä, mutta tulevaisuus on avoin. Melkoisen paljon tohtoreita on työttömänä, ja yliopistoissa pätkätyöläisyys on projektirahoituksen vuoksi huipussaan.
"Toistaiseksi tämä ratkaisu on toiminut, kun toinen perheenjäsen saa kuukausipalkkaa. Jos tässä olisi yksin pitänyt asuntolainaa lyhentää, niin tilanne olisi aivan toinen", Laukkanen pohtii.