"Miksi kaikilla on tummat vaatteet. Ja miksi miehillä on valkoiset käsineet ja naisilla mustat?" kyseli Teijo Törmänen äidiltään Irene Tuomela-Törmäseltä, kun juuri vihittyjen tohtorien juhlakulkue ohitti nuoren miehen Kirkkokadulla. Äidin vastaukset tyydyttivät kahdeksanvuotiasta Teijoa, mutta yksi asia häntä silti harmitti.
"Kaikkein mieluimmin Teijo olisi nähnyt tohtorit värikkäissä iltapuvuissaan, eikä mustissa. Teijo on jo ilmoittanut, että hän aikoo vaatesuunnittelijaksi, joten siksi puvut olisivat kiinnostaneet", nauraa äiti Irene Tuomela-Törmänen.
Äiti ja poika olivat saapuneet seuraamaan Mannerheiminpuistosta Kirkkokatua pitkin juhlajumalanpalvelukseen tuomiokirkkoon matkannutta juhlakulkuetta sen takia, että mukana oli työtovereita Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan sisätautien klinikalta.
"On hauska nähdä juhlan huipennus, tämä vaihe, joka on kaikkien nähtävillä."
Tuttavat saivat seuraamaan
Tuttavat olivat saaneet liikkeelle myös oululaiset Marja-Liisa ja Kristian Läksyn.
Hieman ennen kulkueen lähtöä Mannerheiminpuistosta Kristian Läksy etsikin sopivaa kuvauspaikkaa.
"Kulkueessa on muutama kollega. Olemme olleet seuraamassa kulkuetta aikaisemminkin Oulussa ja kuvaamassa olimme silloinkin", Marja-Liisa Läksy kertoo.
Yhtä aikaa vakava
ja iloinen hetki
Juuri vihittyjen tohtorien, yliopiston johdon, dekaanien, professorien, virkamiesten, opettajien, tohtorien daamien ja kutsuvieraiden arvokas kulkue keräsi reitin varrelle erityisesti promootion osallistuvien perhettä, sukulaisia ja tuttavia. Kadun varrelle seisahtui myös sattumalta verkkaisen ja arvokkaan kulkueen huomanneita oululaisia.
"Luulimme ensin, että onko täällä jotkut hautajaiset. Sitten muistui mieleen, että tohtorien kulkuehan se on. Ja alun perin tarkoitus oli tulla tätä seuraamaan, vaikka meinasi unohtua", toteavat Liisa Junttila ja Sirpa Louhevirta. He saapuivat seuraamaan kulkuetta Senioreiden kevätkarkeloista.
Tuoreiden tohtorien tunnelma vaihteli vakavasta iloisen vapautuneeseen. Kulkueesta huiskuteltiin Rotuaarilla odottaville tuttaville, ja tervehdyksiin vastattiin yhtä iloisesti.
Tuttujen kasvojen näkemistä odotettiin kadun varrella jännittyneenä, ja niiden näkeminen oli monelle sukulaiselle liikutuksen hetki.
Perinteet saavat
olla paikallaan
Kulkuetta seuranneet olivat yksimielisiä siitä, että perinteiset juhlallisuudet ja kulkue sopivat mainiosti myös tähän päivään ja katukuvaan.
"Juuri tässä todettiin, että tämä on arvokas tapahtuma, joka kannattaa kyllä katsoa, kun on paikan päällä", kulkuetta reitin alkumetreillä seurannut Eija Ylikunnari perustelee.
"On hyvä asia, että on tapahtumia, jotka ovat kuten ennenkin", lisää Kunnarin seurassa kulkuetta seurannut Kerttu Nikula.
Heidän mielestään promootiojuhlallisuuksien arvokkuutta lisää se, että ne osuvat yliopistokaupunkiin usean vuoden tauon jälkeen.
Sattumalta paikalle osunut nuoripari Markku Kurtti ja Tiina Härmä kannattavat hekin perinnettä.
"Jos sitä muutetaan, niin eihän se ole mikään perinne", Kurtti huomauttaa.
Kurttia kulkueen seuraaminen naurattaakin hieman.
"Saavatpa kaikki raitista ilmaa. Hassun näköisiä ihmisiä ja muutamia tuttuja kasvojakin joukossa", Kurtti naureskelee.