Tohtori Barnes Shepherd oli lomani aikana lähettänyt sähköpostiviestin. Hän kertoi työskentelevänsä Credit Suisse -pankin Lontoon-konttorissa.
"Kirjoitan seuraavan tilaisuuden työhuoneessani, josta on valtavasti hyötyä molemmille us.In osastoni, että Manager (Greater London Regional Office), sain tietää hylätty summa $ 16,410,000.00 (kuusitoista miljoonaa neljäsataa ja kymmenen tuhatta Yhdysvaltain dollaria) tilille, joka kuuluu yksi meidän Late ulkomaisille asiakkaille."
Ja tohtori jatkoi:
"Hän valitettavasti menetti henkensä lento-onnettomuudessa, myös hänen vaimonsa ja ainoa tytär. Valinta sinuun yhteyttä on herättänyt alkaen maantieteellinen luonne missä asut, erityisesti siitä syystä, herkkyys kauppa ja luottamuksellisuuden tässä."
Tohtori Shepherdin kieleltään persoonallinen tarjous kuulosti anteliaalta. Jos lähtisin hänen kelkkaansa, saisin tuosta hylätystä summasta 40 prosenttia, ja hän 60.
En kuitenkaan lähtenyt. Jos tohtorilla olisit ollut käytössään yli 16 miljoonaa dollaria, sillä summalla olisi palkannut jo kunnon kääntäjän. Nyt oli pitänyt turvautua netin ilmaisohjelmaan.
En lähtenyt mukaan siksikään, että kyseessä oli niin tuttu huijausyritys. Näissä niin sanotuissa nigerialaiskirjeissä luvataan muhkeita palkkioita henkilölle, joka avustaa suuren, isännättömänä ajelehtivan rahasumman sijoittamisessa.
Mukaan lähtö vaatii vain sitä, että osallistuu asian hoidosta syntyviin kuluihin ja esimerkiksi siirtää kulujen kattamiseksi rahaa ulkomaisille tileille. Ja kun maksaa, jotain, niin vaaditaan vielä vähän lisää. Ja vielä pikkuisen...
Ja se suuri oma palkkio jää aina saamatta, koska koko potti on sananmukaisesti satumainen.
On yllättävää, että näitä kirjeitä yhä lähetetään. Ilmeisesti jotkut tarttuvat yhä syöttiin. Kun ilmiö oli 1990-luvulla uusi, nigerialaishuijaukseen haksahti myös entinen suomalaisministeri ja teollisuusjohtaja.
Netissä kansalaisia huijataan kuitenkin tätä nykyä paljon tehokkaamminkin kuin mihin "tohtori Shepherd" pystyy. Suomessa verkkohuijausten määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut huimasti, kertoi Kalevassa maanantaina ollut uutinen.
Uutta on se, että nyt liikkeellä on myös sujuvalla suomella tehtyjä huijausyrityksiä. Se viittaa siihen, että mukana on jo kotimaisia alan yrittäjiä, ehkä yhteistyössä alalla pitempään toimineiden muunmaalaisten kanssa.
Todellinen uhka tuntuu tällä hetkellä liittyvän salasanojen ja pankkiyhteystunnusten kalasteluun. Viimeksi pari viikkoa sitten tuli tieto kahdeksan suomalaispankin verkkopankkitoimintoihin liittyvästä Zeus-haittaohjelmasta.
Kotikoneille joko roskapostin tai naamioidun hyötyohjelmapäivityksen kautta tulleena ohjelma sekaantui Nordean, OP:n ja S-Pankin verkkopankki-istuntoihin lisäämällä niihin vaihtuvia tunnuslukuja urkkivaa sisältöä.
Sama haittaohjelma yritti varastaa taustalla tunnuksia viiden muun suomalaisen pankin verkkopankin käyttäjiltä.
Suomalaispankkien nettisivut ovat olleet tapauksesta melkein vaiti. Vain Osuuspankin sivuilta löytyi tiistaina tiedote, jossa kerrotaan, että kyseisenlainen haittaohjelma on ollut liikkeellä, ja kuvataan, miten se toimii ja miten pitää suojautua. Muiden pankkien sivuilla löytää vanhat yleiset tietoturvaohjeet. Käsi pystyyn, jos olet ne huomannut.
Toivottavasti löysässä tiedottamisessa ei ole kyse siitä, että pankit eivät yksinkertaisesti halua säikäyttää asiakkaitaan puhumalla nettipankkeihin liittyvistä uhkista. Sehän voisi ohjata tietotekniikkaa huterammin ymmärtävät takaisin tiskeille, mitä pankit eivät halua.
Jos pankit haluaisivat hoitaa asiat nykyistä paremmin, niiden pitäisi lähettää asiakkailleen yksinkertaistetut tietoturvaohjeet painettuna ja kehotuksella säilyttää ohje tietokoneen vieressä. Nykyään luotetaan aivan liikaa siihen, että jos jokin on pantu nettiin, niin kyllä se sieltä löydetään.
Niinhän asia ei ollenkaan ole.