Jorma Palo: Bodomin arvoitus. WSOY 2003.
Professori Jorma Palo on arvostettu neurologi, josta ei ole voinut päätellä, että hän on kantanut sisällään 43 vuotta raskasta taakkaa.
Palo oli nuorena amanuenssina Helsingin kirurgisessa sairaalassa silloin, kun Bodom-järven kolmoismurha tehtiin helluntaina 1960. Välittömästi rikoksen jälkeen sairaalaan ilmestyi saksalainen potilas Hans Assmann, josta nuori Palo sekä häntä kokeneemmat kollegat Kaarlo Lindholm, sittemmin sukunimeltään Tanko, ja HeikkiSilvola tulivat siihen tulokseen, että tämän täytyi olla Bodom-järven murhaaja.
Miehet eivät joko saaneet poliisia uskomaan itseään tai sitten asiassa piili sellaista, josta kollega Kaarlo totesi, että poliisi pikemminkin suojeli Assmannia kuin piti tätä epäiltynä. Vanhemman kirurgin arvio kuului, että Assmann ehkä oli vieraan vallan agentti, joka osoittautui väkivaltaiseksi ja oli epäonnistunut tehtävässään, minkä vuoksi poliisi siis joutui suojelemaan tätä.
Palo, jonka lähipiirissäkin oli virkavallan edustajia, kadotti tässä yhteydessä luottamuksensa poliisiin ja kääntyi kollegoineen toiselle taholle: median puoleen.
Merkittävin liittolainen saatiin Uudesta Suomesta. Erityisesti toimittaja AskoVuorjoki ansioitui asiassa. Kun Uusi Suomi 9.10.1963 julkaisi perusteellisen jutun tapahtumien oudosta kulusta, alkoi tapahtua.
"Joka väittää, ettei julkisella sanalla ole valtaa, että se ei tee muuta kuin kertoo muiden tekemisistä, on väärässä viimeistään tämän tapahtuman jälkeen. Vain lehdistön puuttuminen asiaan sysäsi tutkimukset taas käyntiin", Palo kirjoittaa tuoreessa kirjassaan.
Lehdistön lisäksi Palon oma dekkarimainen pamfletti on lopulta tehnyt tehtävänsä.
Jo kaksi päivää ennen kirjan perjantaillista julkistamistilaisuutta siitä on puhuttu ja kirjoitettu etukäteen niin paljon, että Palo sai poliisilta tällä viikolla kirjoitetun, siis lähes 43 vuotta liian myöhään lähetetyn pahoittelukirjeen. Siinä valitettiin, että Palon ilmiantaman epäillyn mahdollisesti veriset vaatteet tutkittiin aikanaan liian vitkastellen.
Palo itse kommentoi kirjettä sanomalla, että hän tietää, ettei miehen vaatteita tutkittu lainkaan.
Kirja päättyy Asko Vuorjoen kertomaan tarinaan ylipoliisipäällikkö Fjalar Jarvasta, joka oli vuosia myöhemmin tunnustanut:
"Aika ja olosuhteet olivat silloin sellaisia, että emme voineet muuta. Me kaikki tiedämme, mistä oli kysymys..."
Palo siteerailee muitakin lehtiä kuin Uutta Suomea. Esimerkiksi Aake Jermo sanoi Kuvapostissa, että Assmannin juttu on kuin sotkuinen salapoliisiromaani.
Kirja on rakennettu taitavasti kirjeen muotoon: siinä puhutellaan kohteliaasti nykyistä herra apulaispäällikköä, jolle vähä vähältä kerrotaan varsin kafkamainen tarina.
Palo paljastaa olevansa ennen kuolemaansa tämän tarinan kertomisen velkaa jo edesmenneille kollegoilleen, joiden elämää tapauksen johdosta (etenkin Kaarlon, jonka elämä ei koskaan enää palannut ennalleen) myöhemmin järjestelmällisesti häiriköitiin ja heitä salakuunneltiin. Palon perhe koki tämän nimenomaan Uuden Suomen jutun jälkeen, kun heitä tarkkailtiin autoista.
Kuitenkin Bodomin arvoitus on moniulotteinen: se on tavallaan myös testamenttiansa tekevän vanhan lääkärin elämäkerta. Pitkän kirjeen muotoon tehty yksinpuhelu on vielä ajankuva, ja vaikka rakenne on kronologinen, vanha Palo kommentoi alusta alkaen sitä, mitä hänen nuori minänsä kertoo.
Tästä näkökulmasta kirjoitetut muistelmat paljastavat niin syvän turhautumisen, että kokemukset ja väittämät tuntuvat väliltä mielikuvituksen tuotteilta. Sattumia kasautuu niin paljon, että 1950-luvun lopussa tehty Tulilahden kaksoissurma ja näiden molempien jälkeen tapahtunut turkulaisen Sirkka-Liisa Waljuksen surma saadaan liittymään Assmanniin. Autojen rekisterinumeroista kiinnostunut Palo joutuu moneen kertaan kuin johdatuksesta elämänsä eri käänteissä Assmannin ja tähän yhdistyvien asioiden eteen. Hän kokee Assmannin valehtelevan kaiken aikaa. Palo käyttää älyänsä, aikaansa ja energiaansa ja arvovaltaansa näiden valheiden paljastamiseen.
Tietenkin tarinan uusiin käänteisiin liittyy se, ettei Suomen poliisi aio tutkia enää tapaus Assmannia. Assmann itsekin on kuollut.
Jotakin kuitenkin alkaa kehittyä tämän oudon draaman ympärille: kirjan julkistamistilaisuudessa Suomen suurimmalla kustantajalla istuivat perjantaina Paloa kuuntelemassa ohjaaja Katariina Lahti ja näytelmäkirjailija Ilpo Tuomarila.
Kyllä, kyllä he ovat tekemässä Bodomin arvoituksesta näytelmää! Mutta minne, sitä he eivät vielä sanoneet tietävänsä. Ainakin Oulun, jolla on entuudestaan loistavia kokemuksia Lahden ja Tuomarilan yhteistyöstä, kannattaisi ottaa vihjeestä vaari.
Kaisu Mikkola