Oulu Kiekko putoaa jäähän kello 12. Juha Joenväärällä on edessään kahden tunnin hiostava kamppailu yleisön edessä.
"Nyt se viiden vuoden työ huipentuu. Kuin olisi viimeinen play-off-ottelu", mies myhäilee.
Kiekkokaukalossa laitahyökkääjä Joenväärä, nyt 36, osasi myös puolustaa verrattomasti. Tuota monipuolisuutta tarvitaan tänään, syyskuun 25. päivänä, kun entinen kärppäpelaaja väittelee Linnanmaalla kauppatieteiden tohtoriksi.
Tämän päivän SM-liigajoukkueiden kokoonpanossa on mukana yhdeksän Joenväärää vanhempaa pelaajaa. Siitä on kuitenkin jo yli kahdeksan vuotta aikaa, kun oululainen puki kasvattajaseuransa paidan päälle liigapeliä varten. Ruotsin ja Italian kausien jälkeen huippu-urheilijan ura loppui keväällä 2004 alle kolmikymppisenä.
"Jo nuorempana tiesin, etten pelaisi enää 35-vuotiaana. Haaveeni - eli SM-liiga ja Elitserien - toteutuivat."
Nyt Joenväärä istuu taloustieteiden tiedekunnan rahoituksen yksikön neuvotteluhuoneessa numero kaksi ja sanoo, että lopettaminen onnistui helposti. Sillä oli suuri vaikutus, että kiekkoilijan opinnot olivat jo loppusuoralla.
"Minulla oli valmis haaste ja olin utelias menemään eteenpäin", hän kertoo.
Joenväärän opinnot yliopistossa alkoivat jo 1990-luvun puolivälissä sähkötekniikan puolella. Silloin hän teki läpimurtoaan kohti liigakiekkoa.
Taloustiede tuli kuvioihin vuosituhannen vaihteessa, kun joukkuekaveri Petri Isotalus kantoi mukanaan alan pääsykoekirjoja.
Ammattilaisurheilun ja yliopisto-opiskelun yhteen naittaminen vaati lyhyen aikavälin suunnitelmallisuutta, oma-aloitteisuutta ja itsenäistä opiskelua.
"Otin tähtäimeen jonkun tentin kuukauden päästä, johon pääsisin paikalle ja aloin hiljalleen valmistautua siihen. Etenin kurssi kerrallaan. Meidän tiedekunnassa se oli lukemista ja laskemista. Eihän tällainen olisi onnistunut esimerkiksi lääkiksessä", Joenväärä kuvailee.
Opiskelevien ammattikiekkoilijoiden määrän yhden joukkueen sisällä voi laskea muutamalla sormella. Joenväärä oli yksi näistä oudoista linnuista, mutta ikänsä kiekkoillut hyökkääjä ei antanut sen häiritä.
"Kyllä siellä jotain suunsoittoa oli, mutta kun pystyin heti kontraamaan, ei se minua häirinnyt. Pukukopissa lentää kaikenlaista juttua."
Joenväärän mielestä opiskeluiden aika ei olekaan silloin, kun lahjakas kiekkoilija rakentaa uraansa.
"Kun nuori pelaaja yrittää eteenpäin, hänen on pakko satsata todella paljon jääkiekkoon. Siinä vaiheessa on turha väen vängällä vielä opiskella. On tärkeämpää, että pelaajalla on joku koulutus saatettuna päätöksen - on se sitten lukio tai joku muu - jonka pohjalle voi alkaa rakentaa uudestaan.".
"25 ikävuoden jälkeen tilanne voi olla toinen. Silloin motivaatiokin on todennäköisesti kohdillaan. Pleikkaria ja pitkävetoa jaksaa hakata vain aikansa", hän muotoilee hymy suunpielessä.
Oululainen oli aktiiviaikoinaan mukana pelaajayhdistykssä. Kun he yrittivät aloittaa koulutusohjelmaa, kaikki valmentajat eivät tykänneet ajatuksesta.
"Mitä kokeneempi valmentaja, sitä paremmin hän ymmärsi opiskelujen merkityksen. Jotkut valmentajat saattoivat ajatella, että pelaaja ei satsaa peliin sataprosenttisesti, jos hän opiskelee samalla. Uskon, että asia on mennyt positiivisempaan suuntaan, kun SM-liiga on ammattimaistunut."
Joenväärä pelasi kaudella 2002-03 Djurgårdenissa. Siellä joukkueessa oli puolenkymmentä pelaajaa, jotka opiskelivat samaan aikaan.
"Osa heistä oli käynyt MM-kisoissakin. Kyllä siinä oli kulttuuriero Suomeen. Ehkä jääkiekko on ollut Ruotsissa voimakkaammin keskiluokkainen laji."
Tuleva tohtori mainitsee yhtenä unohdettuna reittinä amerikkalaiset yliopistojoukkueet.
"Esimerkiksi Bostonin yliopistosta on tullut huikea määrä NHL-kiekkoilijoita. On tietenkin luonnollista, että seurajohtajilla tai agenteilla ei ole intressiä suositella nuorille tällaista vaihtoehtoa", Joenväärä hymähtää.
Miehen vieressä pöydällä lepää kirja, jonka kyljessä on hänen nimensä. Essays on hedge fund performance and risk - niin siinä lukee. Jännittääkö?
"Totta kai, mutta väitökseen pitää keskittyä samoin kuin otteluun. Jos se tulee selkäytimestä, silloin menee hyvin."
