Kuunnelkaa tarkkaan. - Katsos katsos katsos, aika aika hyvä hyppy, huonoista oloista huolimatta, ja tietenkin hän iloitsee...
Ja tämä kaikki pelkästään yhden loppuliu"un aikana, esitettynä käreännasaalilla tenorilla, joka pusketaan Innsbruckin Bergiselin mäen valtavista kovaäänisistä sellaisella volyymilla, ettei se pelkästään tee melkein mahdottomaksi hyppääjien haastatteluja vaan kantautuu myös tarkkakorvaisten televisionkatsojien korviin Suomessa asti.
Meteli on sellainen, että mäkihyppykisoja kiertävien toimittajien keskuudessa nimi The Voice ei suinkaan viittaa Frank Sinatraan vaan Innsbruckin mäkikisoja kuuluttavaan ääneen.
Ääni nousee ja laskee, huutaa ja riemuitsee ja määrää jokaisen saksalaisen mäkihyppääjän kohdalla soitettavaksi sotilaalliselta kuulostavan virvelirummun päristyksen. Itävaltalaisille, kotiyleisön - ja tämän kuuluttajan - suosikeille kaiuttimista pumppaa We will rock you.
Eikä mies, josta tenori lähtee, ole yhtään tavallisempi kuin hänen äänensä. Värikäs väinämöispipo, silmiä suurentavat kaukonäkölasit: Rainer Dierkes, 64. Ja kuin muistutuksena siitä, että mäkiviikko on siirtynyt Saksasta Itävaltaan, Dierkes on koulutukseltaan juristi, työskentelee päätoimisesti pankinjohtajana ja liittää nimensä eteen tittelin tohtori.
Miten pipopäinen tohtori pankinjohtaja päätyy kuuluttamaan mäkihyppykisoja?
- En muista enää itsekään tarkalleen. Olen aina ollut kiinnostunut urheilusta ja tehnyt radioon urheiluselostuksia. Jo kouluaikana voitin puhekilpailuja, Dierkes selittää.
Rainer, oletko sairas?
Dierkes on kuuluttanut Innsbruckin kisoja niin kauan, ettei hän itsekään enää muista tarkalleen milloin oli mikrofonin varressa Bergiselin mäessä.
- Se oli 1974 tai 1975. Ja viimeiset 20 vuotta olen kuuluttanut myös mäkiviikon päätöskisat Bischofshofenissa.
Pipoa Dierkes ryhtyi käyttämään 1980-luvun puolivälissä löydettyään ensimmäisen päähineensä Egyptistä.
- Nyt minulla on 30 tai 40 pipon kokoelma ja pidän pipoa aina. Jos olen jossain ilman pipoa, ihmiset kysyvät heti: Rainer, oletko sairas?
Dierkesin yltiöisänmaallinen tyyli on herättänyt arvostelua myös Itävallassa, ja varsinkin hänen kuuluttajauransa alkuvuosina mäkimontussa meuhkaamista ei pidetty sopivana.
- Aina oli joku sanomassa: ole hiljaa.
Vuosikymmenten mittaan Dierkes on nähnyt lukemattomia suomalaishyppääjiä. Tuskin ketään yllättää tieto siitä, että suomalaishyppääjistä kovimman vaikutuksen teki Matti Nykänen.
- Hän ärsytti meitä, kukaan ei pystynyt voittamaan häntä. Oli yksi lysti tuuliko, satoiko tai pyryttikö, hän oli lyömätön.