Suomen havittelema EU:n kemikaalivirasto tarvitsee pohjakseen uuden kemikaaliasetuksen. Teollisuus varoittaa komission kaavaileman Reach-ehdotuksen vaikeuttavan valmistajien toimintaa. Ympäristönsuojelijat sen sijaan pelkäävät hankkeen vesittymistä.
Suomi päätyi EU-neuvoston kokouksessa viikonloppuna perääntymään Italian edessä elintarvikeviraston saamiseksi. Sen sijaan Suomi saisi 200 työntekijän kemikaaliviraston.
EU:ssa on jo pitempään ollut tekeillä kemikaaliasetus, johon myös kemikaaliviraston toiminta nojaisi. Asetuksella pyritään parantamaan teollisuuden kilpailukykyä. Sen tavoitteena on stimuloida siirtymistä kestävämpään kehitykseen, suojella sekä ympäristöä että terveyttä.
Reach-nimi tulee yhdistelmästä "rekisteröidä, evaluoida, autorisoida kemikaaleja".
Asetuksen tarkoituksena on siirtää todistustaakka teollisuuden harteille. Tähän asti viranomaiset ovat joutuneet osoittamaan aineen vaarallisuuden, ennen kuin se on voitu poistaa markkinoilta.
Asetuksella sen sijaan pyritään siihen, että teollisuus joutuisi ennen valmistusta ja käyttöä itse osoittamaan aineen vaarattomuuden.
"Kyse on EU:n kemikaalilainsäädännön täysremontista", toteaa Kemianteollisuus ry:ssä tekniikasta ja turvallisuudesta vastaava osastopäällikkö Seppo Loikkanen. "Kaikki rekisteröitäisiin."
Osa kemikaaleista, kuten syöpävaaralliset tai lisääntymiskykyä uhkaavat aineet, joutuisi luvanvaraisiksi.
Komission esityksen takana on ympäristökomissaari Margot Wallström Ruotsista mutta myös teollisuuskomissaari Erkki Liikanen. Käsittely on alkamassa neuvostossa ja parlamentissa. Näillä näkymin lainsäädäntö saataisiin valmiiksi aikaisintaan vuonna 2006.
Riskiarviointi hankalaa
Järjestelmä vaatisi valmistajia ja maahantuojia dokumentoimaan jokaisen yli tonnin kemikaalierän sen vaikutusten osalta. Tietyn tonnirajan jälkeen testausta syvennettäisiin.
"Me kritisoimme vain ja ainoastaan tonnimäärään perustuvaa systeemiä. Aineet ovat erilaisia."
Testattavia aineita on vähintään 30 000 ja joidenkin arvioiden mukaan jopa 150 000.
Teollisuutta hiertää monimutkainen byrokratia.
"Tavoitteista kaikki osapuolet ovat olleet yksimielisiä. Mutta että se toteutetaan näin vaikealla tavalla. Menettelyt ovat monimutkaisia, hallintoa on paljon ja firmoille tulee tarpeetonta työtä verrattuna ongelmaan", Loikkanen valittaa.
EU:ssa pätevät jo nyt maailman tiukimpiin kuuluvat kemikaalisäännöt. "Ei tämä tule tyhjään tilanteeseen." Jo nykyään pitäisi riskiarvioida 40 valittua kemikaalia vuodessa. 10 vuodessa on kuitenkin saatu dokumentoiduksi - 400 ajatellun sijaan - vasta kymmenesosa. "Riskiarviointi on niin vaikeaa, ettei niitä saada valmiiksi."
"Tätä lähdettiin parantamaan sillä, että ollaan tekemässä vielä vaikeampi", Loikkanen toteaa skeptisenä.
Pk-teollisuus kärsii
KTM on vasta antanut tehtäväksi kartoittaa asetuksen mahdollisia vaikutuksia Suomessa.
Loikkasen mukaan asetus vaikeuttaisi etenkin pk-yritysten toimintaa. Niiden olisi lähes mahdotonta kahlata 1 200-sivuisen esityksen läpi. "Se edellyttää aikamoista perehtymistä."
Vaaravyöhykkeessä olisivat ensin pienimenekkiset erikoiskemikaalit. Jos taas jonkun kemikaalin tuotanto lopetetaan, on teollisuuden sopeutettava toimintaansa.
"Sitä ei ole riittävästi otettu huomioon", toteaa ympäristöasiamies Meeri Palosaari TT:stä. Lisäksi hän toivoo OECD:n tulevan vastaan kemikaalien luokituksen harmonisoinnilla.
Silti hankkeen pelätään käyvän kalliiksi. "Kokonaistaloudelliset vaikutukset on riittämättömästi selvitetty", Palosaari sanoo.
Etenkin Saksa, Ranska ja Iso-Britannia ovat vastustaneet esitystä. Saksan teollisuusliiton BDI:n teettämissä, kritisoiduissa skenaarioissa pelotellaan sillä, että vähimmilläänkin maa menettäisi puoli miljoonaa työpaikkaa.
EU-komissio on arvioinut järjestelmän toteuttamisen maksavan kemianteollisuudelle kaksi miljardia 11 vuoden aikana.
Alan vuosimyynnistä siihen siis kuluisi selvästi alle puoli prosenttia.