Energiatodistuksesta ei saa tulla veron luonteista rasitetta asuintaloille, vaan sen on annettava hyötytietoa.
Vaikka energiatehokkuustodistus aiotaan ottaa käyttöön Suomessa jo ensi vuoden alussa, sen kehittely on monilta osin kesken ympäristöministeriön asettamassa työryhmässä. Todistuksen käyttöönotolle tuleekin siirtymäaika niin, että järjestelmä on täysimittaisesti voimassa vuoteen 2009 mennessä.
Energiatehokkuus on mitattava rivi- ja kerrostaloissa juuri vuoteen 2009 mennessä. Jo rakennetun omakotitalon energiamittaus on sen sijaan pakollinen vain siinä tapauksessa, että kiinteistöä ollaan vuokraamassa tai myymässä.
Ensi vuoden alusta lähtien valmistuvissa asuintaloissa todistus tulee jo osaksi suunnitteluasiakirjoja. Se on voimassa kymmenen vuotta. Teollisuuskiinteistöjen, kesämökkien tai alle 50 neliön asuinrakennuksien energiatehokkuuden tarkistuksia ei kaavailla ainakaan tässä vaiheessa pakollisiksi.
Arviot todistuksen hinnasta ovat toistaiseksi suuntaa antavia, mutta monet omakotiasukkaat ovat ehtineet ymmärrettävästi kauhistella julkisuudessa vilauteltuja suuria lukuja. Luotettavat asiantuntijat arvioivat, että keskikokoisen omakotitalon energiatehokkuuden tutkinta maksaa noin 300 euroa. Peruskuntoisen rintamamiestalon energiakulutuksen vahvuudet ja heikkoudet pystyttäneen tutkimaan noin sadalla eurolla. On pidettävä huolta, ettei mittauksista tule helppoa rahasampoa todistusten tekijöille.
Yhtiömuotoisen, 30 asunnon kerrostalon energiatehokkuustodistus maksaa arvioiden mukaan 1 500 euroa. Kustannus olisi siten asuntoa kohti 50 euroa. Kymmenen vuoden voimassaoloaikana se tekee yhdessä asunnossa viisi euroa vuodessa.
Todistuksesta voi olla tietysti hyötyä muulloinkin kuin taloa myytäessä tai vuokrattaessa, mutta erityisesti silloin. Kukapa haluaisi muuttaa taloon, joka kuluttaa energiaa monin verroin keskiarvoon nähden. Lämpötaloudeltaan hyvä talo herättää kiinnostusta aivan toisella tavalla.
Todistuksen mukana omistaja saa tietoa muun muassa siitä, millaisia korjauksia tai muutoksia tehden hän näppärimmin ja edullisimmin voi vähentää talonsa energiankulutusta. Esimerkiksi ulko-ovet tai välikatot ovat monissa ikääntyneissä kiinteistöissä heikkoja kohtia, jotka voidaan korjata kohtuullisin kustannuksin. Mitään velvoitetta kunnostuksiin ei tarkastusten yhteydessä tietystikään voida antaa. Kansantaloudellisesti on silti edullista, jos energisyöppöjä taloja innostutaan kunnostamaan.
Mieltä rauhoittaa, jos huomaa asuvansa energiatehokkaassa talossa. Silloin voi sanoa tutkimuksen perusteella painokkaasti esimerkiksi lämpöikkunoita kaupusteleville, että entisillä tullaan hyvin toimeen.
Tarkastuksia tekeviltä on edellytettävä hyvää ammattitaitoa. Heiltä on vaadittava julkinen näyttö osaamisestaan. Talon ulkovaipan, ikkunoiden ja ovien lämmöneristävyyden ja ilmatiiviyden sekä ilmastoinnin lämmön talteenoton tehokkuus on pystyttävä arvioimaan. Pitää osata selvittää myös lämmitysjärjestelmän toimivuus. Rakennusmestareilla ja -insinööreillä on tehtävään valmiudet. Heikin tarvitsevat joko alan työkokemusta tai lisäkoulutusta.
Valtakunnallinen suunnitelma on lähtöisin EU:sta, mutta Oulussa on vireillä laajempi, asuintalojen teknisen kunnon neliosainen arviointihanke. Kaupungin aktiivinen rakennusvalvontavirasto on pitänyt yhteyttä ympäristöministeriöön, jotta mittaustavat ovat yhdenmukaisia. Se onkin välttämätöntä, jotta paikallisia ja valtakunnallisia todistuksia voi vertailla luotettavasti.