"Olo on kuin tuoreiden viitosten äidillä. Että kaikki ne näyttävät somilta. Ja väliäkö sillä ovatko kauniita, kunhan ovat terveitä."
Simo Hämäläisen silmiin syttyy pilke, kun mies alkaa puhua tulevasta julkaisustaan. Ikuisuuden ostaja (Gummerus 2007) on Kätkäläisen isän neljäs kertomuskokoelma.
"Mielikuvituksen käyttö kiehtoi kovasti tekstejä tehdessä. Siellä seikkailee muun muassa Ikuisuuden intendenttiviraston Hannikainen, jonka tehtävänä on kuunnella ihmisten pyyntöjä ja toiveita", Hämäläinen kertoo.
Kirjailija toteaa, että joulun alla kirjakauppojen hyllyt täyttyvät toistaan paksummista romaaneista. Lyhyttä tarinaa hän kirjoittaa lähinnä omaksi huvikseen.
"Kertomukset ovat mukavia tehdä. Uskon, että itseni lisäksi muutkin tuollaisista tarinoista pitävät. Sellainenhan on kertomisen perusmuoto. Harva sitä saunan lauteilla tai nuotion äärellä alkaa romaania kavereilleen rustaamaan."
Jatko-osien karttaja
Hämäläisen tunnetuin hahmo Kätkäläinen seuraa kirjailijaa edelleen. Irrottautuminen Pietun toilailuista on aina välillä paikallaan.
"En halua ajautua miksikään makkarakoneeksi. Pian olisi vuorossa Kätkäläisen poika tai Kätkäläinen, viidakon valtias."
"Mutta on hienoa, että sellaisia lukijoita vielä löytyy, jotka jaksavat tiedustella Kätkän kuulumisia."
Kirjailijan ongelmaksi alkaa vain muodostua hahmonsa ikä. Sodan nähnyt mies alkaa hiljalleen siirtyä toiselle sadalle.
"Ovat Kätkä ja Iita-Maria ikään kuin Mustanaamion sukua. Pikkuisen pitää lukija hämätä ja fuskata, että pysyy mies vielä tolpillaan", Hämäläinen naureskelee.
Syrjävaaralla ikänsä asunut miekkonen alkaa olla katoavaa kansanosaa. Suomalaisen kirjallisuuden nuoremmat tekijät ovatkin luoneet omat hahmonsa, jotka muotoutuvat kaupunkien sankareista.
Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanissa juonenkäänteet heittelevät päähenkilöitä pitkin Helsinkiä. Hämäläinen myöntää, että jotain yhtäläisyyttä nopanpelaajissa voi olla erikoiseen metsänvaeltajaan. Nykyaika vain luo omat tyyppinsä.
"Pikkuisen muinaisjäänne alkaa Pietu-parka olla", Hämäläinen toteaa.
Työelämänsä ensimmäiset päivät toimittajana kuluttanut Hämäläinen seuraa aikaansa edelleen tiiviisti. Lehdet ja internet ovat inspiraation ja aiheiden sammio.
"Koko ajan lehteä selaillessa tai netissä seikkaillessa on sellainen ajatus mielessä, että entäpä, jos olisikin näin tai näin."
Ikuisuuden ostajassakin käsitellään netissä tutustuneen parin romanssia. Entä sitten, kun pitäisi tavata tosielämässä virtuaalimaailman sijaan ja itsestään on tullut annettua ehkä hieman väritetty kuva?
"Tuo onkin melko vekkuli kehitelmä", kirjailija itsekin myhäilee.
Kaikki nykymaailman ilmiöt eivät kuitenkaan taivu tarinan aiheeksi.
"Perinteisesti tarinassa on säilytettävä tietty realistisuuden illuusio, jotta lukija tunnistaa maailmansa tarinasta. Mutta nykyään tämä todellisuus alkaa olla jo melko scifiä", Hämäläinen hymähtää ja viittaa esimerkiksi Big Brotherin konseptiin.
"Ei minun mielikuvitukseni riitä sellaisiin kehitelmiin kuin nämä ihmiset keksivät."
Vanhuutta odotellessa
Hämäläisen kirjallinen into vaikuttaa jatkuvan vielä pitkälle. Kertomuksia jäi julkaisusta vielä ylikin, 20 kappaletta odottaa paikkaansa maailmalla. Kahdelle romaanille ovat nimetkin jo olemassa. Vieterirammari ja Soutajan jäljet odottavat tarinaansa.
"Työmetodini on vähän sellainen, että aikoo ryhtyä rupeamaan. Mutta kun lupaa julkisesti, niin jonkun ajan päästä alkavat ihmiset kyselemään", Hämäläinen perustelee rohkeuttaan julkistaa tulevien teosten otsakkeita.
"Sanovat, että hullu se keskeneräisistä puhuu. Mutta en minä koskaan viisas ole väittänyt olevanikaan."