jouko.vuorjoki@kaleva.fi
NHL:n palkkakatto ei onneksi ole voimassa, kun elävät kiekkolegendat hyppäävät tänään MM-kisojen välipäivänä Hodynka-areenalle. Jos olisi, joitakin pelaajia pitäisi karsia pois.
Kysymys on hyväntekeväisyysottelusta, joka pelataan rennolla otteella, ja siinä World all stars -niminen joukkue kohtaa Gazprom -nimisen joukkueen. Kaukalossa tihkuu osaamista, karismaa ja dollareita.
Ja ketkä jäälle hyppäävät? Takavuosien Stanley cupin voittajia, olympiavoittajia ja maailmanmestareita; Esa Tikkanen, Jari Kurri, Steve Yzerman, Mats Näslund, Helmut Balderis, Igor Larionov, Vjatseslav Fetisov ja monia monia muita
Tähtisikermää, joka ei aktiiviurallaan jättänyt ketään kylmäksi.
Mainittakoon, että tapahtuman sponsorilla kyllä olisi varaa maksaa koviakin palkkoja, sillä tämän venäläisen Gazprom-kaasuyhtiön liikevaihto ensimmäisellä vuosineljänneksellä oli 2,5 miljardia euroa.
Tuomariksi on lupautunut kansainvälisen jääkiekkoliiton puheenjohtaja Rene Fasel, joka kyllä osaa hommansa: hän tuomitsi Sveitsin A-sarjassa vuosina 1972-1982.
Julkisuutta ylitsepursuavasti rakastava Fasel pääsee kerrankin itseään parempaan seuraan. Nyt nähdään, miten kiekkopomon karisma puree armoitettujen kiekkotähtien joukossa.
Maailman joukkueen maalivahdiksi on Moskovaan lennähtänyt Jukka Tammi, jonka aktiiviura päättyi jo yhdeksän vuotta sitten. On helppo ennustaa, että Tammelle tulee varsin hikinen ilta.
Aktiivipelaajista mukana on ainakin Jyrki Lumme, 40, joka voi hyvinkin olla kaukalon kovakuntoisin mies. Lumme näytti erittäin hoikkaposkiselta - etenkin kun häntä vertasi Tikkasen, jonka uurteisissa kasvoissa näkyi vankka elämänkokemus.
MM-kisojen direktoraatti osoitti sopivaa rohkeutta antamalla Aleksandr Ovetshkinille yhden ottelun pelikiellon. Tilanteessa loukkaantuneeseen sveitsiläispelaajaan kohdistunut taklaus saattoi olla puhdaskin, mutta päähän osuminen on aina tuomittavaa.
Pelikiellotta jättäminen olisi sekin ollut tuomittavaa. Jääkiekkoa pitää pelata kovaa, mutta puhtaasti - ja niin, ettei vastustaja loukkaannu.
Jo nyt on päivän selvää, että Venäjä kisaisäntänä välttää ne katastrofaaliset hetket, jotka se koki Pietarin MM-jäällä 2000. Silloin joukkue jäi 11:nneksi, vaikka joukkueessa oli valtava määrä NHL-osaamista Pavel Buresta ja Aleksei Jashinista alkaen.
Vjatseslav Bykovilla on käsissään kompakti paketti, joka voi yltää aina maailmanmestaruuteen saakka. Arvokasta taustatukea antaa hurmioitunut kotiyleisö, joka ei ole nähnyt omiensa juhlivan kultaa Venällä sitten huhtlkuun 1986, jolloin kisat olivat Moskovassa.
Dynaaminen Russija, Russija, Russija -kannustus on vaikuttava ja vahva tuki. Venäjän pahin vihollinen on se itse. Lataus on niin kova, että se saattaa mennä yli, mikä näkyy kurittomuutena ja ylilyönteinä - kuten Ruotsi-ottelussa nähtiin.
Suomen leijonajoukkue luonnollisesti uskoo omaan tekemiseensä ja näkee kaikessa pelkkää posia. Ihan niin kuin mukavuuskerho Kärpissä, jossa kaikki on aina hyvin.
Hymyt kuitenkin hyytyvät viimeistään torstaina, jolloin on aika katsoa totuutta silmiin. Vaikka otteluita on takana jo kuusi, silti leijonien pelistä on saanut hahmottumattoman kuvan; mihin joukkue todella pystyy, missä ovat sen äärirajat.
Ketjujen eläminen päivästä toiseen ei voi olla näkymättä. Ei myöskään se, että selkeää ykkösvahtia ei ole julkisesti nimetty.
On siis vain uskottava, että Erkka Westerlund on joukkoineen tehtäviensä tasalla. Kyllä tässä vielä nähdään, minkälaisen puumerkin Westerlund suomalaiseen arvokisamenestykseen jättää.