Intianvaltameren hyökyaalto toi surua ja huolta Suomeenkin. Matkailu ei pitkään aikaan palaa entiselleen, ja moderni yhteiskunta paljastui hyvin haavoittuvaksi.
Tapaninpäivänä Intianvaltameren rannoilla tapahtuneen tuhon todellinen laajuus paljastuu vasta vähitellen. Kuolleiden ja kadonneiden määrä lasketaan kymmenissä tuhansissa, ja raastava epätietoisuus monien läheisten kohtaloista on jatkunut jo useita päiviä. Pääministeri Matti Vanhanen joutui varoittamaan, että uusia suruviestejä voi tulla Suomeenkin.
Viranomaisilla oli tiistaina tiedossa vielä yli 200 suomalaista, joihin ei ollut saatu yhteyttä, ja matkatoimistojen luvut olivat vielä suuremmat. Puheita kadonneista liikkuu jo pitkin maata. Käsillä saattaa siis olla suomalaisittainkin todella suuri onnettomuus.
Thaimaan lomarannoilla vallitsi tiistaina yhä kaaos. Paratiisilomaa viettämässä olleet perheet olivat yhtäkkiä hajonneet, ja omaisia oli täysin tietymättömissä. Hirvittävät kuvat onnettomuusalueelta nostivat pelkoa edessä olevista pahoista uutisista.
Alkaa olla ilmeistä, että käsillä on yksi modernin ajan pahimmista luonnonmullistuksista. Järkytys ja huoli omaisten kohtaloista on yhteistä, olipa puhe sitten paikallisista asukkaista tai turisteista.
Yleensä rajujenkin maanjäristysten vaikutukset ovat paikallisia. Jos järistys iskee asutulla alueella, jälki on yleensä hirvittävää. Mutta se, mitä tapahtui tapaninpäivänä Intianvaltamerellä, oli jotain ennen kokematonta. Raju hyökyaalto, tsunami, huuhtoi rannikoita Thaimaasta Somaliaan asti. Alavilla, tiiviisti asutuilla ranta-alueilla ei osattu odottaa mitään tällaista.
Tapahtunut vauhdittaa varmasti ennakkovaroitusjärjestelmän luomista alueelle. Se on tarpeen, mutta mikään varoitus ei olisi ehtinyt kuin lieventämään tuhoa. Aalto eteni lähes lentokoneen vauhtia.
Maanjäristys on luonnonkatastrofi, josta ei voi syyttää ketään, ja siihen varautuminenkin voi olla vain rajallista. On silti suuri järkytys huomata, kuinka mitätön ihminen voi olla tällaisten luonnonvoimien armoilla. Turvalliseksi koettu elämä voi minuutissa muuttua kamppailuksi kuoleman kanssa.
Asioita ei enää voi muuksi muuttaa, mutta jotain voi aina koettaa katastrofistakin oppia. Ulkoministeriötä että matkanjärjestäjiä on moitittu siitä, että ne toimivat liian hitaasti. Toimintamallit suurkatastrofitilanteissa onkin tarpeen päivittää. Joulunpyhien aikana ulkoministeriön tekninen valmius oli alimmillaan juuri kun sitä olisi äkkiä tarvittu kaikkein eniten, ja puhelinnumerot tukkeutuivat täysin. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan tiistaina esittämä pahoittelu oli paikallaan.
Olisi ylipäätään ollut tarpeen, että Suomen poliittinen johto olisi Ruotsin tapaan astunut esiin jo ennen tiistaita. Vaikka katastrofin mittaluokka ei ollut aivan selvillä, pahat aavistukset olivat jo olemassa.
On ymmärrettävää, ettei Suomen pieni lähetystö Thaimaassa voi heti auttaa kuin rajallisesti paikan päällä, mutta tiedottaminen ja tarpeellisten lisäresurssien järjestäminen Helsingistä olisi voitu hoitaa nykyistä tehokkaammin. Evakuointilennot tosin lähtivät kiitettävän ripeästi matkaan. Päävastuu pelastustöistä on tietysti paikallisviranomaisilla, mutta Suomella, Ruotsilla ja muilla mailla on vastuu omistaan.
Ulkoministeriön sunnuntaisen ilmoituksen mukaan sillä ei ollut tietoa, että suomalaisturisteilla Thaimaassa ja Sri Lankassa olisi hätää. Ministeriön olisi ollut syytä tuoda tuossa vaiheessa painokkaammin esiin, että tietoa ei ollut saatavissa. Katastrofin laajuushan on hahmottunut vasta ajan kuluessa.
Tuhoalueilla on jo päiviä vallinnut kaaos, jossa tieto- ja kulkuyhteydet eivät toimi. Kulkutaudit alkavat olla vaara, ja hätäavun tarve on mittaamaton. Alkamassa onkin yksi kaikkien aikojen suurimmista avustusoperaatioista. Intianvaltameren rannikoille tarvitaan kaikki se apu, jota suinkin on saatavilla.
Matkailuelinkeinoa on koetellut niin sars kuin terrorismi, ja tämä oli uusin isku. Henkinen toipuminen tapaninpäivän tuhoaallosta vie varmasti kauan, niin ahdistavasta tapahtumasta on kyse.