Ruotsin kuninkaallista perhettä ei sitten tällä kertaa käytetty Oulussa, mikä saattoi olla omiaan kohentamaan perheen käsitystä kaupungista. Heillehän sana Oulu tuo välittömästi mieleen paitsi historialliset tervan ja selluloosan myös nykyisen teknologiaosaamisen mobiileine laitteineen.
Olisi ollut kurja liittää kuninkaallisten arvokkaaseen kokemusmaailmaan kuvajainen, jossa Oulu näyttää turkinhihassa pyöritellyltä petolinnun takapuolelta.
Jos perhe olisi tehnyt pienen kultturellin flaneerauksen keskustassa, niin vähintään kruununprinsessa Victorian vatsalaukku olisi pyörähtänyt ympäri. Kaunis neiti olisi kuvattu laatoittamassa Rotuaaria.
Oulua ei kehtaa näyttää kenellekään. Kaupunki on ruma kuin venäläisen pommikoneen rahastaja. Tämä on mennyt perille myös kaupungin johtaviin piireihin. Toimeen on ryhdytty, konsulttiapu palkattu.
Konsulttitoimiston ideana on korostaa oululaisuutta keskustan uudessa ilmeessä. Synkkä ja nuhjuinen väistyy, tilalle tulee raikasta vihreää. Kymmeniä seiniä valaistaan. Liikennesumia puretaan.
On oikein korostaa Oulun todellista olemusta muutostöissä. Mutta Oulu on suuri. Jotta ilme saadaan monipuolisesti oululaiseksi, uudistuksesssa pitäisi muistaa seuraavat seikat: paikallisuus, ilmapiiritekijät sekä kommunikoivuus.
Näyttävääpaikallisuutta keskustaan tuo sadoista paritaloista kaivetut märät kellarinpohjat. Savi- ja lautahötön voisi pakata peltiämpäreihin, jotka sijoitellaan Rotuaarin reunalle muistuttamaan asuntovelallisten kotiurakoista.
Toimiva keskusta tarvitsee oman ilmapiirinsä. Kaukolämmön paluulämmöllä sulana pysyvät kadut kannattaisi päällystää insinöörivitseillä ja teknologiayritysten saunailloissa lennähdelleillä pornahtavilla sutkauksilla.
Sosiaalisen kommunikaation tärkeä osa-alue tulisi esille arkipuheena. Porttikongeihin sijoitetuista kaiuttimista kuuluisi, että moi mää-soitan-vaan-että-mää-oon-justiin-tulossa-onnikalla.
Uuteen uljaaseen Ouluun Victoria voi tehdä vierailun kuningattarena, kymmenen lapsensa ja jonkun miehenuivelon kanssa.