Suomi on vuosien mittaan noudattanut sen verran kiltisti Brysselin ohjeistuksia, että maata on alettu kutsua EU:n mallioppilaaksi. Sanonnan tarkoituksena on ainakin kotimaisessa käytössä ollut osoittaa se, että Suomi on ollut kuuliainen lähinnä omaksi vahingokseen.
Viikonloppuna saatiin vankka todiste siitä, että Suomi todella on unionin mallikoululainen. Allianz-taloustutkimuslaitoksen tulosta ei kuitenkaan tarvitse häpeillä, päinvastoin. Allianzin mukaanhan Suomi on kilpailukyvyssä EU:n ykkönen.
Tutkimuksen varsinainen tavoite ei tosin ollut asettaa maita paremmuusjärjestykseen. Lähinnä selvitettiin sitä, kuinka hyvin jäsenmaat ovat suoriutuneet niin sanotun Lissabonin strategian toteutuksesta. Mitattavia seikkoja olivat talouskasvu, tuottavuuden kasvu, henkinen pääoma, työllisyys, investoinnit tulevaisuuteen ja valtiontalouden vakaus. Ei kuitenkaan ole pahasta, jos näissä asioissa on EU-maiden priimus.
Lissaboninstrategiaksi kutsuttu ohjelma syntyi Portugalin huippukokouksessa vuonna 2000. Strategian kunnianhimoinen tavoite oli rakentaa EU:sta maailman kilpailukykyisin, tietoon perustuva talousalue vuoteen 2010 mennessä. Välillä koko strategia oli jo muuttumassa suureksi vitsiksi, sillä linjauksen edellyttämiä uudistuksia ei jäsenmaissa saatu liikkeelle. Edelleenkään vauhti ei kaikissa maissa huimaa päätä.
Kun koko EU:n vauhti on yllättävästi parantunut, ei suuren tavoitteen toteutuminen enää näytäkään mahdottomalta. Osasyynsä tilanteen muutokseen on toki sillä, että Yhdysvalloissa tuottavuuden kasvu on taantuman vuoksi hiipumassa. Oli syy mikä tahansa, strategia, jota jo oltiin halukkaita hautaamaan hiljaisuudessa, saattaa vielä nousta EU:ssa hehkutuksen aiheeksi.
paakirjoitus@kaleva.fi