Tiistaina julkistetuista huhtikuun työttömyystilastoista löytyy yksi hyvä uutinen ja roppakaupalla huonoja. Hyvä uutinen on se, että Lapin työllisyyskehitys on yhä pinnistellyt plussan puolella. Puheet Suomen pohjoisimman maakunnan hyvistä tulevaisuudennäkymistä eivät ole olleet tyhjän päällä, vaikka ei Lapissakaan mitään nousukautta eletä.
Pääosin tilanne näyttää kuitenkin yksiselitteisen kehnolta. Tällaiset tilastot tapaavat laahata todellisuutta jäljessä, mutta nyt talouden tyly kuva alkaa näkyä myös työttömyyslukemissa. Vuodessa on tapahtunut 2,6 prosenttiyksikön pudotus kehnompaan.
Sinänsä 8,8 prosentin työttömyysaste ei ole sen kehnompi kuin oli kolme vuotta sitten, huhtikuussa 2006. Silloin maassa ei ollut minkäänlaista kriisitunnelmaa, päinvastoin. Oleellinen ero on tietysti siinä, kumpaan suuntaan käyrät ovat liikkeessä. Kolme vuotta sitten oli nähtävillä, että suuntaus on selvästi kohti laskevaa työttömyyttä ja häämöttävää työvoimapulaa useilla aloilla.
Nyt sitten ollaan tilanteessa, jossa työttömyyden kasvu pahimmilla seuduilla on ollut vuodessa 40 prosentin luokkaa. Tällä erää "perinteiset" työttömyysseudut ovat päässeet vähemmällä, sillä eniten hätää kärsimässä ovat vientiteollisuuden varassa elävät maakunnat.
Teollisuuden kurjuus näkyy siinäkin, että vuodessa miesten työttömyys on kasvanut 49 prosentilla ja naisten yhdeksällä prosentilla. Tällainen sukupuolten ero on ällistyttävän suuri.
Nuorten noin 24 prosentin työttömyysaste on sekin hälyttävä. Silloin monen kohdalla vaarana on, ettei työn syrjään pääse lainkaan kiinni.
Nyt oleellinen kysymys on, saadaanko menetettyjä työpaikkoja takaisin. Käsillä on globaali talouskriisi, josta vientiteollisuus ei Suomen omin konstein nouse. Hyvinvointiyhteiskunnassa moni asia on koetuksella, jos työttömyys jämähtää pidemmäksi aikaa tälle tasolle, pian ehkä jo kaksinumeroisiin lukuihin.
Tähän asti Suomen vallitsevana oppina tuntuu olleen, että kunhan vähän aikaa kestetään, nousu alkaa uudelleen. On tarpeen valmistautua myös siihen vaihtoehtoon, että odotettua nousua ei alakaan aivan heti kuulua. Tässä tilanteessa uusien oppien kehittäminen on koko hallituksen asia, mutta pian aloittava uusi työministeri Anni Sinnemäki tuskin voisi haastavammassa paikassa tehtävää ottaa vastaan.