Uudet tiukat dopingin vastaiset pelisäännöt tulevat tarpeeseen ja puhdistavat ilmaa huippu-urheilun ympärillä. Myös amerikkalaiset ammattilaisliigat pitäisi saada samojen sääntöjen piiriin.
Maailman antidopingtoimistolle Wadalle on usein naureskeltu, kun huippu-urheilussa tapahtuu yhä uusia ja uusia doping-käryjä. Montrealissa toimivaa Wadaa on pidetty pelkkänä paperitiikerinä, joka ei pysty puremaan dopingia pois urheilusta tai edes pelottelemaan kiellettyjä keinoja käyttäviä urheilijoita. Kööpenhaminassa keskiviikkona hyväksytty dopingin vastainen moraalinen julistus pakottaa kuitenkin arvioimaan uudelleen Wadan roolia. On toivoa, että Wada pääsee sittenkin niskan päälle dopingin vastaisessa taistelussa.
Urheileva maailma sai tiukat dopingin vastaiset säännöt sekä niille uskottavan määrän allekirjoituksia ja sitoumuksia kansainvälisiltä lajiliitoilta. Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Jacques Rogge luonnehti Kööpenhaminan julistusta historialliseksi hetkeksi maailman urheilulle.
Ilmaisu on mahtipontinen, mutta siinä on vinha perä juuri siksi, että kansainväliset lajiliitot näyttävät nyt vihdoinkin ottavan dopingin vakavasti. Yksikään urheilujärjestö ei ilmoittanut vastustavansa tiukkaa dopingin vastaista julistusta. Vain amerikkalaiset ammattilaisliigat jäävät näillä näkymin julistuksesta pois siksi, ettei Wadan toimivalta ulotu niihin. Siinä riittää Wadalle lisähaastetta.
Amerikkalaisten ammattilaisten poissaolo on ikävä kauneusvirhe, joka pitää korjata. Maailmaan ei voida jäädä erillistä saareketta, johon Wadan koura ei ulotu ja jossa noudatetaan eri pelisääntöjä kuin muualla maailman urheilun parissa.
Uudet säännöt ovat tiukat. Dopingiin syyllistyneille valmentajille langetetaan elinikäinen kansainvälinen kilpailukielto. Kotimaassa he voisivat kuitenkin saada armon tuomion jälkeen, jos oman maan lajiliitto noudattaa lievempiä pelisääntöjä heihin omien sääntöjensä pohjalta. Siihen tulee mahdollisuus ainakin periaatteessa.
Tuollainen kaksiportainen luokittelumahdollisuus on järkevä. Täydellinen ammatin harjoittamiskielto valmentajalle doping-käryn jälkeen on kohtuuton. Esimerkiksi murhankin voi sovittaa kärsimällä tuomionsa. Dopingissa ei ole kaikesta tuomittavuudestaan huolimatta lopulta kyse yhtä isosta rikkomuksesta.
Urheilija saa ensimmäisestä kärystä kahden vuoden kilpailukiellon. Toinen käry toisi elinikäisen kiellon kaikkiin kilpailuihin. Lievästä dopingin käytöstä selviää varoituksella, huomautuksella tai vuoden kilpailukiellolla. Toistuva lievä rikkomus antaa kahden vuoden kilpailukiellon. Kolmas lievä käry rapsauttaisi elinikäisen kilpailukiellon.
Täydellinen kansainvälinen kilpailukielto on ankara rangaistus urheilijalle ja valmentajalle. Kansainvälisillä kentillä liikkuvat suuret rahat. Jos portti niille pannaan kiinni, myös rahantekomahdollisuudet tyrehtyvät olennaisesti. Dopingiin turvaudutaan juuri siksi, että tulisi kansainvälistä menestystä ja sen mukana suuria rahoja.
Ankaratkaan rangaistukset eivät pysty kitkemään dopingia urheilusta täysin. Wadan säännöstökin on vain yksi ase dopingin vastaisessa taistelussa. Olennaista uusissa säännöissä on kuitenkin se, että kansainvälisten lajiliittojen johto on ryhmittymässä päättäväisesti yhteen dopingia vastaan. Se antaa toivoa, että jo Ateenan olympiakisoissa 2004 käryjen määrä voi jäädä vähäiseksi. Lajiliittojen pitää nimittäin muuttaa siihen mennessä omat sääntönsä Wadan periaatteiden mukaisiksi.