Pöydän ääressä istuva nuori 8-vuotiaan pojan yksinhuoltajaäiti haaveilee tulevaisuudesta ja opiskelujen aloittamisesta. Vielä muutama vuosi sitten hän ei olisi voinut kuvitellakaan ajattelevansa kuten tänään.
Takanaan hänellä on vuosien mittainen päihderiippuvuus. Siksi hän ei myöskään halua esiintyä jutussa omalla nimellään ja kuvallaan.
Alkoholi ja huumausaineet olivat voimakkaasti mukana kuvioissa jo ennen lapsen syntymää. Eivätkä päihteet jääneet pojan syntymän jälkeenkään. Äidin päihdeongelmat tulivat esille jo odotusaikana, jolloin lääkäri ilmoitti asiasta lastensuojeluviranomaisille.
Nyt takana on kahdeksan vuotta lastensuojelun asiakkaana, niistä kaksi viimeistä täysin raittiina. Suuren avun toi pääsy mukaan lastensuojeluyksikön ensimmäiseen päihdeperheille tarkoitettuun vertaistukiryhmään.
"Vaikeista asioista on ollut helppo puhua ihmisille, joilla on samanlaisia kokemuksia. Ryhmässä joutuu myös katsomaan tosiasioita silmiin." Ryhmässä myös ensimmäistä kertaa korostettiin, että alkoholismi on sairaus.
"Sen asian ymmärtäminen helpotti. Sitä tunsi itsensä niin tyhmäksi, kun en pystynyt lopettamaan juomista, vaikka tiesin, miten se vaikuttaa lapseen."
Tänään hänen elämänsä on raiteillaan ja asiat kotona hyvin. Haaveissa on kouluttautuminen päihdetyöntekijäksi.
"Kannustan alkoholiongelmaisia hakemaan apua. Yksin ei tarvitse jaksaa."
Kun tuttavapiiri käytti alkoholia ja pilveä reippaasti, oli päihdemaailmaan helppo uppoutua. Silti taustalla jyskytti koko ajan pelko siitä, että lapsi otetaan huostaan.
Päihdeongelmaa ratkottiin vuosien aikana muun muassa A-klinikalla, katkon kuntoutuksessa ja kotikäynneillä.