Yhteiskunnallinen ilmapiiri on kiristynyt Suomessa huolestuttavasti vuoden aikana. Aivan viime aikoina on nähty jo kuolemaan johtaneita väkivallantekoja.
Kahta turvapaikanhakijaa epäillään suomalaisen taposta Kajaanin Otanmäessä. Toissa viikonloppuna Helsingin asema-aukiolla oli tapaus, jossa ääriliikkeen pahoinpitelemä suomalaisnuori kuoli myöhemmin vammoihinsa.
Hälytyskellojen pitäisi soida meidän kaikkien päissämme viimeistään nyt. Helsingin tapaus nostaa polttavan ajankohtaiseksi kysymyksen siitä, tulisiko väkivaltaa käyttävät äärijärjestöt kieltää lailla. Suomalaisnuori hakattiin Kansallisen vastarintamaliikkeen KVL:n järjestämän tilaisuuden yhteydessä sairaalakuntoon. Sittemmin hän kuoli aivoverenvuotoon.
Sisäministeri Paula Risikko (kok.) lupasi viikonloppuna, että äärijärjestöjen toiminnan laillisuus ja mahdollisuus puuttua väkivaltaan syyllistyneiden järjestöjen toimintaan arvioidaan.
Arviointiin, jopa konkreettisiin toimiin, olisi ollut aihetta jo aiempien väkivaltaisten välikohtausten takia. On korkea aika, että arviointi tehdään nyt.
Lakiin kirjattava äärijärjestöjen kielto ei takaa niiden toiminnan loppua. Nyt on kuitenkin nähty konkreettisesti, mihin puuttumattomuus ääriliikkeiden toimintaan voi äärimmillään johtaa.
Väkivaltaan sortuvilla liikkeillä, olivatpa ne ideologialtaan minkä värisiä tahansa, ei ole olemassaolon oikeutusta järjestäytyneessä yhteiskunnassa. Ryhmiä on vähän ja niissä ei ole paljon kannattajia, mutta jatkuva lepsu suhtautuminen niihin siirtää hyväksyttävyyden rajaa yhä pidemmälle.
Selkeä lainsäädäntö antaa viranomaisille mahdollisuuden puuttua, ja myös pakottaa niitä puuttumaan, nyt harmaalla alueella liikkuvaan ääritoimintaan. Jokin aika sitten poliisiylijohto otti aluksi epämääräisen kannan katupartioihin. Tällaiseen epämääräisyyteen ei ole enää varaa.
Puuttumattomuus väkivaltaiseen toimintaan voi johtaa myös siihen, että kansalaiset alkavat pelätä ja vaieta siitä, mitä he pitävät vääränä. Kuollut nuorukainen oli tiettävästi sylkäissyt uusnatsien suuntaan, minkä jälkeen hänelle annettiin ”pikainen kurinpalautus”.
Oma vastuunsa suhtautumisessa ääriliikkeiden väkivaltaan on poliitikoilla, etenkin hallituspuolueilla. Perussuomalaisten, toiseksi suurimman hallituspuolueen, edusta-
jien suista on Helsingin asema-aukion tapauksen jälkeen kuultu käsittämättömiä kannanottoja.
Esimerkiksi perussuomalaisten eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Ritva Elomaa sanoi Helsingin Sanomissa, että koska maahanmuuttopolitiikkaa on hyssytelty kauan, ”tällaisia lopputuloksia sitten tulee”. Miten ”hyssyttely” ja suomalaisnuoren kuolema liittyvät yhteen?
Muista hallituspuolueista kuului kesällä kannanottoja, että perussuomalaisten kanssa pitäisi käydä rasismia koskeva pelisääntökeskustelu. Keskustelu olisi enemmän kuin paikallaan.