Vain kymmenisen vuotta sitten Jugoslavian alueen valtioiden tulevaisuus näytti surkealta. Nyt enemmistö niistä on matkalla EU:hun. Se olisikin paras tae alueen vakaudelle.
On vain vähän yli kymmenen vuotta siitä, kun länsi pommitti Naton asein kommunistitaustaisen Slobodan Milosevicin johtamaa Jugoslavian liittotasavallaksi kutsuttua maata. Se koostui tuolloin enää Serbiasta ja sen pienestä naapurista Montenegrosta. Vaikka Milosevic oli jo kadottanut kansansuosionsa, hänen johtamansa valtion asukkaille länsiliiton hyökkäys oli järkyttävä tapahtuma.
Muutosvauhti entisen Jugoslavian maissa Euroopan tulenarimmalla alueella on ollut tuon jälkeen huima, niin politiikassa kuin asenteissakin. Mitä muuta voisi sanoa, kun joulun alla Serbia jätti EU:n puheenjohtajamaalle Ruotsille unionin jäsenyyshakemuksen. Maa siis haluaa päästä mukaan yhteisöön, jonka monet jäsenvaltiot vain runsas vuosikymmen sitten siunasivat Belgradin ja monien muiden serbikohteiden pommituksen.
Serbiassa asiat olisivat voineet mennä toisinkin. Maa olisi voinut käpertyä itseensä, hakea lännen sijasta tukea Venäjältä, johon sillä on vanhastaan lämpimät suhteet. Maitahan yhdistää muun muassa ortodoksisuus.
Ratkaisevilla hetkillä serbialaisten enemmistö on kuitenkin näyttänyt, että se haluaa enemmän avoimuutta, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatteita kuin jumiutumista menneeseen. Tämä on tullut näkyviin Milosevicin syrjäytyksessä vuonna 2000 sekä sen jälkeisissä vaaleissa.
Serbian muutoksen peruuttamattomuuteen luotetaan nyt lännessäkin. Todisteena tästä on, että maan asukkaat saivat joulun alla oikeuden matkustaa Schengen-alueelle ilman viisumia. Sama vapaus tuli Makedonian ja Montenegron asukkaille.
Muutos ei EU:lle ole suuri, mutta Serbian asukkaille tavattoman tärkeä. Se kevensi tavallisten serbialaistenkin kantamaa lähihistorian taakkaa.
Maan poliitikoilla on tosin töitä paljon edessä. Yksi tehtävä on tuoda tuomioistuimeen Bosnian sodan serbikenraali Ratko Mladic. Toinen ongelma on Kosovo, jonka itsenäisyyttä Serbiassa ei haluta tunnustaa.
Serbiassa elätellään nyt toiveita EU-jäsenyydestä jo vuonna 2014. Noin nopea aikataulu tuskin on realistinen. Näin jo siksi, että jonossa maan edellä ovat Islanti sekä toinen entisen Jugoslavian tasavalta Kroatia.
Unionissa ei myöskään haluta toistaa sitä virhettä, joka tehtiin Romanian ja Bulgarian kohdalla. Ne otettiin jäseniksi epäkypsinä.
Entisen Jugoslavian tasavalloista Kroatian jäsenyyttä pidetään mahdollisena jo kahden vuoden päästä. Maan pääkaupungissa Zagrebissa uskotaan jäsenyysneuvottelujen tulevan valmiiksi jo ensi kesänä. Albanian ja Montenegron kohdalla EU päättänee tänä vuonna neuvottelujen aloittamisesta. Makedonian hakemuksen käsittely on siirtynyt tuonnemmaksi.
Heikoissa kantimissa on sen sijaan Bosnia-Hertsegovinan tilanne. Daytonin sopimuksessa luotu bosniakkien, kroaattien ja serbien liittovaltioluomus natisee liitoksissaan, ja maan väestöryhmien välit ovat edelleen pahasti tulehtuneet. Nykyisenlaista Bosniaa EU ei missään tapauksessa halua murheenkryynikseen.
Silti koko entisen Jugoslavian ottaminen EU:n sisään on tavoite, johon pitkälle jaksolla pitää pyrkiä. Epävakaan Balkanin asukkaille se olisi paras tae rauhallisemmasta tulevaisuudesta, ja hyväksi sitä kautta koko Euroopalle. Näin marsalkka Titon kokoama valtio yhdistyisi uudestaan toisennäköisen tähtilipun alla.