Olipa kerran mies, jonka hihat paloivat. Joku oli jälleen kerran survonut tiskikoneen täyteen astioita ihan miten sattuu. Se joku oli vaimo.
"Astioita ei saa pinota koneeseen päällekkäin. Se tarkoittaa, ettei vesi pääse suuttimesta putsaamaan kaikkia astioita", mies jäkätti tuohtuneena.
Sanojensa vakuudeksi mies viuhtoi käsillään. Liikkeiden oli tarkoitus kuvastaa suutinta ja sitä, miten astiat on läjätty huolimattomasti pinoon. Vaimo luuli miehen tehostavan puhettaan kansainvälisillä käsimerkeillä. Syntyi suukopu.
Tiskikoneen täytöllä on arjessa yhtä aikaa pieni ja suuri merkitys. Kone tyhjennetään ja ladataan yleensä päivittäin sen kummempia ajattelematta. Vaikutukset ovat kuitenkin mittavat, jos koneen täyttää väärin. Voi käydä niin, että osa astioista pitääkin pestä uudelleen. Se ei ole kulutuksen kannalta taloudellista, ja vie kaikenlisäksi kallisarvoista aikaa.
Ihmisen luonteenpiirteet tulevat puhtaimmillaan esille astioiden pesussa. Tilanne voi kärjistyä, jos perheestä löytyy perfektionisti ja huithapeli. Tiskikoneen täytöstä voi kehkeytyä jäkätystä tai jopa riita. Tiettävästi tiskikone ei ole kuitenkaan yksinään aiheuttanut parisuhde-eroja saati sotia.
Myös kotitalousopettajaTaina Lempeä on havainnut sekä työssään että yksityiselämässään, että koneen täyttötyyleissä on eroja. Kyse voi olla ihan luonteenpiirre-eroista.
"Meilläkin mies on hyvin tarkka: haarukat tiettyyn, veitset tiettyyn ja pikkulusikat tiettyyn lokeroon. Minä en sellaista jaksa, minä vain heittelen", Lempeä nauraa.
On taloudellista lastata tiskikone kunnolla täyteen, ennen kuin pyöräyttää pesuohjelman päälle. Liian täyteen survottu tiskikone on kuitenkin huonompi homma. Päällekkäin, lomittain ja limittäin kasatut astiat jäävät likaisiksi.
Astioiden latomisesta on olemassa aivan oikeita ohjeita. Säännöt opetetaan jo yläasteen seitsemännellä luokalla.
"Raskaimmat astiat alakoriin, kevyemmät yläkoriin", tiivistää Rajakylän yläasteella opettava Lempeä.
Hänen mukaansa tyylierot tulevat selkeästi esille koulumaailmassakin, mutta niin päin, että pojat tuppaavat olemaan huolimattomia. Kärjistetysti sanoen: yläasteikäiset pojat jaksavat kotitaloustunnilla juuri ja juuri nakata astiat koneeseen pienen matkan päästä. Välinpitämättömyydelle löytyy selitys: kasiluokkalaiset pojat kertoivat opettajalle joutuvansa täyttämään tiskikonetta kotona päivittäin. Siksi hommaa ei enää jaksaisi koulussa tehdä.
"Tiskikoneen täyttö näyttää olevan nykyään niitä hommia, joita kotona annetaan pojille", Lempeä arvioi.
Käsi sydämelle: milloin olet viimeksi huoltanut ja puhdistanut tiskikoneen? Asia on ajankohtainen viimeistään sitten, kun tiskikoneesta alkaa levitä paha haju.
Kotitalousopettaja muistuttaa, että koneen siivilät, suihkuvarret ja tiivisteet kannattaa puhdistaa säännöllisin väliajoin.
"Noin pari kertaa vuodessa", Lempeä neuvoo.
Koneen voi joskus puhdistaa niinkin, että pesee sen kuumimmalla mahdollisimmalla ohjelmalla tyhjillään.
Palataan vielä astioille. Pedantimpikin persoona voi nimittäin onnistua tärvelemään astiat. Ei riitä, että kone on lastattu oikein. On tiedettävä jotain myös materiaaleista.
Koneeseen ei voi laittaa valurauta-astioita, sillä rasvapinta lähtee niistä pois. Sinne ei voi laittaa alumiinipintaisiakaan astioita, sillä alumiini syöpyy koneessa laikukkaaksi. Eikä käsinmaalattuja eikä kullattuja astioita. Eikä kristallia, joka samenee konepesussa. Mitä vielä?
Koneeseen ei kannata laittaa puisia keittiövälineitä.
Mutta puukapusta saattaa nousta arvoon arvaamattomaan, kun taistelu tiskikoneen täytön paremmuudesta jatkuu. Siitä saattaa tulla huithapelivaimon salainen ase, jos perfektionistimies on tullut pesseeksi puisen keittiövälineen tiskikoneessa.
Kun perfektionistimies sitten seuraavan kerran tuohtuu vaimollensa, voi huithapelivaimo vetäistä esille puukauhan ja ottaa taisteluasennon.
"Haluatko sinä tehdä ruokaa tällä puukapustalla, jonka syihin ja syövereihin on imeytynyt konetiskiainehaituloita", vaimo lataa hitaasti, joka sanaa painottaen.