Geishan muistelmat (Memoirs of a Geisha), Yhdysvallat 2005. Ohjaus Rob Marshall. Pääosissa Ziyi Zhang, Ken Watanabe, Gong Li, Michelle Yeoh. Kesto 2 h 28 min. - Formia 1, Oulu.
Vuonna 1997 ilmestyi amerikkalaiskirjailija Arthur Goldenin japanilaisten geishojen elämästä kertova Geishan muistelmat. Steven Spielbergin piti alun perin filmata japanilaisista geishoista kertova kiitetty romaani.
Chicago-musikaalista Oscar-palkittu ohjaaja Rob Marshall palkattiin lopulta ohjaamaan filmatisointi, joka on kuuden Oscarin ehdokas teknisistä ansioistaan.
Geishan muistelmat sijoittuu pääosin Japaniin ennen toista maailmansotaa. Köyhä perhe myy pienen tyttärensä palvelijaksi kaukaiseen geisha-taloon. Huolimatta lukuisista haasteista ja petollisesta kilpailijasta Hatsumomosta (Gong Li), tytöstä (Suzuka Ohgo) kehittyy legendaarinen geisha Sayuri.
Lumoava Sayuri valloittaa aikansa mahtimiehiä, mutta häntä vainoaa alati salainen rakkaus ainoaan mieheen (Ken Watanabe), jota hän ei voi saada.
Sayuri (Ziyi Zhang) oppii astuessaan salattuun maailmaan, ettei geisha ole vapaa rakastamaan tai toteuttamaan omaa kohtaloaan. Hänen oppiäitinsä, geisha Mameha (Michelle Yeoh), ymmärtää intiimin suhteen rajat suojelijan eli dannan kanssa. Mameha opettaa Sayuria pitämään henkilökohtaiset tunteensa tiukassa ruodussa.
Mamehan koulutusjaksot ja Sayurin upeat tanssinumerot ovat muutoin raskassoutuisen elokuvan parasta antia. Mameha tietää, että juuri intohimo on pahin vihollinen geishan kehitykselle.
Rob Marshallin elokuva on kauttaaltaan varsin upeaa katsottavaa. Marshall on siirtynyt hallitusti musikaali-genrestä aistilliseen draamaan.
Elokuvaaja Dion Beeben kameratyöskentely on kerta kaikkiaan lumoavaa. Elokuvasäveltäjä John Williamsin musiikki on sekin salaperäistä, juuri oikealla tapaa herkistävää. Näyttelijäntyö on osuvaa kautta linjan. Ziyi Zhangin ja Gong Li'n englannista on paikoin mahdotonta saada selvää. Onneksi on tekstitys.
Geishan muistelmat ei ole tyypillinen Hollywoodin massatuote. Sen hillitty tunteellisuus ja tiukka näkökulma Sayurin hahmosta saattavat vieraannuttaa intohimoista romanssia etsivän katsojan. Kyse on kuitenkin laatuteoksesta. Edes japanilaisten näyttelijöiden puuttumisen keskeisistä rooleista ei luulisi häiritsevän länsimaalaista yleisöä.