Veronmaksajien on pystyttävä arvioimaan, käytetäänkö heidän rahojaan maatalouden tukiin oikein, liputtaa maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja (kesk.) tukien julkisuuden puolesta.
"En kuitenkaan kannata tiedotusvälineissä tai internetissä julkaistavia yksittäisten viljelijöiden tirkistelylistoja, top 20 -listoja suurimmista tuen saajista", hän kiirehtii lisäämään.
Listat, joissa vain kerrotaan suurimmat tuen nostajat, eivät Korkeaojan mielestä arvioi itse asiaa.
"Ne palvelisivat puhtaasti muuta tarkoitusta ja veisivät väärille jäljille. Silloin jää huomaamatta, että kyse ei ole sosiaalipolitiikan tukijärjestelmästä. Kysymys on maataloustuotannon harjoittamisen edellytyksistä ja vain siitä", Juha Korkeaoja painottaa.
Hänen mukaansa tuessa ei ole mitään salattavaa, mutta tietoja pitää käsitellä sellaisella tavalla, jossa kokonaisuus tulee riittävän selvästi esiin.
Korkeaoja korostaa, että julkisessa käytössä pitää kyllä välttämättä olla riittävät ja oikeat tiedot siitä, mihin rahat käytetään. Nyt ne, jotka puhuvat tietojen salailusta, hamuavat ministerin mielestä jotain muuta.
"Monia taitaakin kiinnostaa tirkistely yksittäisten viljelijöiden tukitietoihin", hän epäilee.
Maatalousministeri sanoo vierastavansa, jopa pelkäävänsä eri maista saatujen kokemusten perusteella sitä, että maataloustuista tulee unionia ylipäätään vastustavien piirien käsikassara.
"On tarkoituksenmukaisella tavalla poimittu esimerkkejä, joissa kokonaisuus häipyy. Julkaisemalla tilastoja, joissa kerrotaan paljonko joku prinssi tai kuningas saa tukiaisia, on pyritty osoittamaan kuinka mätä tämä yhteisö on. Ei ole haluttukaan antaa kokonaiskäsitystä siitä, mikä on maataloustukien tarkoitus", Korkeaoja sanoo.
Sama tapa joka maahan
Maatalousministeri Juha Korkeaoja toivoo, että EU:ssa päästäisiin tukitietojen julkisuudessa yhdenmukaiseen käytäntöön.
"Toivon, että EU:lle saadaan yhteiset pelisäännöt. Koska unionissa on yhteinen maatalouspolitiikka, on perusteltua, että myös tukitietojen julkisuudessa noudatettaisiin samaa politiikkaa kaikissa jäsenmaissa."
EU-komissiossa puuhataan jo esitystä, joka pakottaisi jäsenmaat julkistamaan maataloustuet.
"On aivan mahdollista, että tulee päätöksiä tai suosituksia, joiden mukaan toimitaan. Me olemme ilman muuta valmiita toimimaan yhteisten suositusten mukaisesti, vaikka ne eivät olisi määräyksiäkään", Korkeaoja ilmoittaa.
Maataloustuista puhutaan myös EU:n maatalousministerien kolmipäiväisessä epävirallisessa kokouksessa, joka alkaa tänään sunnuntaina Oulussa.
Korkeaojan mukaan EU-ministerit ovat yksimielisiä siitä tavoitteesta, että nykyistä tukikäytäntöä pitää yksinkertaistaa.
Lakimuutosta tutkaillaan
Suomessa korkeimman hallinto-oikeuden tuoreen ennakkopäätöksen mukaan tila- ja viljelijäkohtaiset tukipäätökset ovat julkista tietoa. Vaikka maaseutuelinkeinorekisteri pysyy salaisena, yksittäisiin tukipäätöksiin on sovellettava julkisuuslakia.
Kesällä MTK:n uusi puheenjohtaja Michael Hornborg puhui tukien julkisuuden puolesta, mutta sai järjestökentältä niin kovat pyyhkeet, että perui puheensa.
Kehitys on kuitenkin vääjäämättä kulkemassa siihen, että tiedot tukien saajista ovat tulossa julkisiksi.
Korkeaoja kertoo, että maatalousministeriössä työryhmä tutkii jo, mitä kansallisen lainsäädännön muutoksia tarvitaan tukitietojen julkisaattamiseksi, jotta voidaan helposti sopeutua unionin mahdolliseen suositukseen tai jopa päätökseen.
Työ valmistunee talven aikana, joten nykyhallitus ei eduskunnalle ehdi muutosesityksiä antaa. "Muutosten valmistelu voidaan panna kuitenkin käyntiin niin, että uusi hallitus ja eduskunta voivat kohtuullisen nopeasti tehdä ratkaisut", Korkeaoja sanoo.
Hän lisää, ettei asiassa tarvita suurimittaisia lakimuutoksia. Suurempi Korkeaojan mukaan ongelma on se, mihin julkisuusraja vedetään.
"Kyseessä on laaja kenttä ja monenlaisia tukia. Pitäisi vetää viiva johonkin: mikä on se julkisuus, jota tarvitaan."
Tiedot saa, jos pyytää
Maatalousministeri huomauttaa, että tukitiedot ovat olleet tähänkin asti saatavilla, jos on vain osannut pyytää. "Mutta ei ole kauheaa ryntäystä ollut", Korkeaoja toteaa.
Ministeriöstä tukitietoja on turha kysellä. Ne ovat kunnallisilla päättäjillä. "Kysymys on kunnallisen viranomaisen toiminnasta ja heidän päätöstensä julkisuudesta", Korkeaoja muistuttaa.
Hän kertoo pyytäneensä juuri tarkennusta siitä, miten viranomaiset julkisuuskysymystä tällä hetkellä tulkitsevat.
"Minulla on se käsitys, että jos pyytää yksilöidysti jonkun viranomaisen ratkaisun, saa sen."
Eli jos menee kysymään paikalliselta maataloussihteeriltä päätöstä EU:n Cap-tuista, tiedot ovat saatavissa.
"Ministeriössä annamme avustusta tietoa janoaville; osoitteita, mistä saa tietoa eri kokoisten, eri tuotantosuuntaa harjoittavien tilojen tai eri puolilla maata olevien tilojen tuista", Korkeaoja huomauttaa.
Hänen mukaansa näin tyypitellyt tiedot tuloista, tuista, tuotantokustannuksista ja viivan alle jäävästä rahamäärässä ovat jo nyt saatavissa ja käytettävissä. "Kaikki muut tukitiedot paitsi tila- ja viljelijäkohtaiset tiedot ovat siten jo käytettävissä."
Korkeaojan mielestä on myös kaikki edellytykset arvioida, mikä on tukijärjestelmän rooli, ovatko tuet oikein mitoitettuja ja kohdistuvatko ne oikein. "Näin pitää ollakin. Koska kyse on julkisen rahan käytöstä, jokaisella pitää olla saatavissa tiedot, joilla voidaan arvioida, käytetäänkö veronmaksajien rahoja oikein."
Tuissa ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, onko tuen saajalla mahdollisia muita tulolähteitä. Juuri tästä on julkisuuskohu syntynyt. Pidetään kohtuuttomana, että muualta muhkeita optioita nostavat suurtilojen harrastelijaviljelijätkin nostavat myös muhkeita maataloustukia.
Tuen maksatus lähtee siitä, että tuotannon kannattavuuden edellytykset turvataan eri kokoisilla tiloilla, Korkeaoja muistuttaa.
Käytössä on kolmenlaisia tukia. Tilatukijärjestelmä on pääosin tuotannosta irrotettu tuki, joka maksetaan kokonaan EU-rahoista. Lisäksi ovat yhteisrahoitteiset, maaseudun kehittämisohjelman mukaiset tuet sekä kokonaan kansallisesti rahoitettavat tuet. Tukikokonaisuuteen liittyy tärkeänä elementtinä investointitukijärjestelmä.
Tukivääntö taas edessä
Kansallisiin tukiin ei maatalousministeri Juha Korkeaojan mukaan voida laittaa kovin erilaisia maksukriteereitä tai korkeita portaita, jotta rakennekehityksen edellytykset säilyvät koko maassa samoina. Tuotanto-olosuhteet eivät maan sisällä hänen mukaansa eroa niin dramaattisesti.
Suomella on kuitenkin taas ensi vuonna edessään kohtalonhetket.
Siirtymäajaksi sovittu etelän 141-tuki on katkolla ensi vuoden lopussa. Samaan syssyyn ajoittuu pohjoisen 142-tuen raportin tarkistus.
Komissio lähtee entistä tiukemmin siitä, että etelän tuki on lopettava. Korkeaoja pitää ajatusta mahdottomana.
Ylipäätänsä hänestä on kestämätöntä, että Suomen pitää joka neljäs vuosi neuvotella EU-komission kanssa kansallista tuista.
"Vaikka pohjoisen 142-tuki on sovittu pysyväksi, sekään ei ole kiveen hakattu. Artiklassa on asetettu ehtoja tuen tavoitteelle. Komissio tarkastelee sen toteutumista aika ajoin. Kesällä EU-komissiolle lähti tästä raportti", Korkeaoja kertoo.
Hän huokailee, että taas on edessä iso vääntö komission kanssa etelän tuesta.
"Onneksi olemme nyt edellä valmisteluaikataulussa. 141-tuenkin osalta raportti valmistui kesällä. Keväällä 2003 tilanne tipahti puhtaan kaulan kanssa syliin täysin valmistautumatta. Komission kanssa ei oltu käyty mitään keskusteluja. Vain kansallisella tasolla oli väännetty kättä siitä, kuka esittää kovimmat vaatimukset."
"Alku oli aika kylmää kyytiä", Korkeaoja lisää.
Helppo ei seuraavakaan neuvottelukierros hänen mukaansa ole.
Jos etelän tukea leikataan, sillä on heijastuksia myös pohjoiseen. Vielä kohtalokkaampi tilanne olisi, jos 141-tuki loppuisi.
"Olisi erittäin riskaabelia, jos pohjoisessa maksettaisiin ainoastaan tuotantotukia ja etelässä ainoastaan investointitukia. Se tuottaisi suuria vaikeuksia maataloudellemme. Pitää olla samat peruselementit, tukijärjestelmät, käytössä sekä etelässä että pohjoisessa", Juha Korkeaoja linjaa.
Vain tämä takaa edellytykset rakennekehykseen koko maan maataloudelle, ministeri painottaa.
Toinen tie tukien pitkäjänteisyyden lisäämiseksi on Korkeaojan mukaan se, että unionin maatalouspolitiikan keinovalikoimaan tulee työkaluja, joilla ilmastosta ja maantieteestä johtuvat erot kompensoidaan. Sama raha, mikä nyt maksetaan kompensaationa kansallisesta pussista, tulisi unionilta.
Tätäkin EU:n maatalousministerit sivuavat Oulussa, kun keskustelevat siitä, miten yhteistä maatalouspolitiikkaa pitäisi kehittää.