Oulun yliopistollisessa sairaalassa Oysissa on paljastunut tapaus, jossa noin 350 sairaalassa työskentelevää henkilöä oli tutkinut alaikäisen lapsen potilasasiakirjoja.
Näin tapahtui, vaikka lapsen vanhemmat olivat kirjallisesti kieltäneet, ettei hänen tietojaan saa käyttää tutkimuksiin eikä niitä saa antaa luettavaksi niille, joilla ei ole hoitosuhdetta lapseen.
Sairaalan johtajaylilääkärin mukaan tapaus on selvitetty sairaalan sisällä ja päädytty siihen, että kaikilla lapsen potilasasiakirjoja selanneilla henkilöillä on ollut hoitosuhde lapseen.
Vaikeasti loukkaantuneen lapsen perhe pyysi Oysilta tiedot siitä, ketkä kaikki olivat käyneet katsomassa lapsen terveystietoja. Kun paljastui papereita selanneen joukon laajuus, heräsi epäilys, että asiakirjoja oli käyty lukemassa sulasta uteliaisuudesta.
Perhe valitti asiasta entiseen lääninhallitukseen ja myöhemmin poliisille. Valitukset eivät johtaneet mihinkään.
Tapaus alkoi kiinnostaa myös tietosuojavaltuutettua, joka onkin pyytänyt Oysilta selvitystä tietoturvakäytännöistä.
Tietosuojavaltuutetun toimisto antoi viime kesänä lausunnon, jonka mukaan on perusteltua epäillä, että potilaan papereita on käsitelty käyttötarkoitussidonnaisuuden vastaisesti. Tästä huolimatta syyttäjä on keskeyttänyt asian tutkinnan. Syyttäjän menettely ja keskeytyksen perustelut tuntuvat oudoilta, sillä kysymys on jokaisen oikeusturvan ja intimiteetin kannalta tärkeästä periaatteellisesta asiasta.
Lain mukaan potilasasiakirjoja on lupa lukea vain niillä, jotka osallistuvat potilaan hoitoon ja siihen liittyviin tehtäviin ja vain siinä laajuudessa, minkä kunkin työ ja vastuu edellyttävät.
Julki tullut tapaus panee kysymään, onko potilasasiakirjojen laajamittainen lueskelu talon tapa Oysissa. On vaikea uskoa todeksi, että näin suurella joukolla olisi voinut olla tekemistä tämän potilaan hoidon kanssa. Tai jos on ollut, Oysin täytyy kyetä perustelemaan asia julkisuudessa kuultua paremmin. Ei riitä, että johtajaylilääkäri kuittaa asian sisäisesti käsitellyksi ja vakuuttaa toimitun oikein.
Jonkin verran on paljastunut tapauksia, joissa terveydenhoidon henkilökunta on toiminut väärin. On tutkittu naapurien, sukulaisten tai työtovereiden potilasasiakirjoja. Pahimmillaan tällä tavalla urkittuja tietoja on käytetty kiusaamis- ja mustamaalaamistarkoituksessa.
Voi vain arvailla, kuinka paljon ihmisten potilastietoja selaillaan ilman lupaa, mutta ei jäädä kiinni.
Potilastiedot ovat hyvin arkoja asioita. Laki on aukoton siinä, kenellä on oikeus potilaan terveystietoihin. Tämä velvoittaa terveydenhuollosta vastaavia virkamiehiä luomaan sellaiset järjestelmät, etteivät väärinkäytökset ole mahdollisia.
Jos väärinkäytöksiä ilmenee, niitä ei saa katsoa läpi sormien. Potilaan oikeudet ovat tärkeämpiä kuin sairaalan tai muun terveydenhuollon yksikön maine. Kaikenlainen toisten terveystietojen tirkistely on mitä tuomittavinta.