Päiväkodin johtaja Eeva Helteellä on haikea olo, kun Intiön kasarmialueella olevan Myllytullin päiväkodin ovi sulkeutuu viimeisen kerran. "Pala taisi tulla kurkkuun keskiviikkona kevätjuhlassa", tunnustaa Helle.
Päiväkoti muutti kasarmille jo vuonna 1970, ja Helle avasi oven ensimmäisen kerran jo paria vuotta myöhemmin. Hän on ollut siellä monissa töissä, mutta viimeiset puolikymmentä vuotta on vierähtänyt johtajana.
Kun Helle pyöräili päiväkodille ensimmäisen työpäivänsä aamuna, säikäytti ison harmaan alokasporukan näkeminen niin, että hän ajoi päiväkodista ohi. Myöhemmin reitti on kyllä tullut tutuksi.
Uusiin tiloihin on mukava muuttaa
Mitään kansanliikettä päiväkodin puolesta ei ole syntynyt. Lasten vanhemmat ja henkilökunta ovat pikemminkin tyytyväisiä siihen, että päästään uusiin tiloihin Värtön päiväkotiin. Vanhasta puurakennuksesta kun löytyi muutama vuosi sitten kosteusvaurioita. Lapset menevät kouluun, Värttöön ja osa myös muihin päiväkoteihin. Henkilökunnasta lähes kaikki menevät Värtön päiväkotiin.
"Mutta on tämä ollut hirveän ihana paikka. Ennen kaikkea turvallinen, kun vartiomiehet ovat olleet portilla", nauraa kasarmialueella asuva Leila Sorvari, jonka tytär Silja on esikoululaisena päiväkodissa. Kun varuskunta muutti pois, rikottiin heti päiväkodin leikkimökki.
"Tämä ei olisi tullut kysymykseen kasarmiaikana."
Kovapanosammuntaa
ja sulkeisia
Ennen kaikkea Sorvarin mieleen ovat jääneet monet juhlat, joissa oli mukana soittokunta. "Lapset tykkäsivät niistä kovasti, ja oli se mukavaa minustakin."
Sorvareita päiväkodin lopetus ei koske suoraan, koska he muuttavat tällä hetkellä Kuwaitin ja Irakin rajalla olevan miehen, eversti Jukka Sorvarin työn perässä Turkuun.
Kasarmi näkyi päiväkodissa monilla tavoilla. Kun alkuaikoina alueelle päästiin vain kulkuluvalla, voivat vartijoina olevat varusmiehet olla hyvin tarkkoja ja tiukkapipoisia.
Muutaman metrin päässä päiväkodin edessä olevan pienen kaupan takana saattoivat varusmiehet olla sulkeisissa. Viereisen ruokalan edessä joutuivat huonossa muodostelmassa marssineet varusmiehet harjoittelemaan taakse poistumista.
Helle ja Sorvali eivät pidä tätä pahana. Lapsia sotilaat ja aseet tietysti kiinnostivat. Myös läheisen kentän tykit kiinnittivät heidän huomiotaan. Muutamien satojen metrien päässä kuuluva ammunta häiritsi joskus lapsia. Heitä pelotti myös Panwagen-miehistönkuljetusauton kova ääni.
Oli sotilaista paljon apuakin. He pitivät huolta muun muassa päiväkotilaisten hiihtoladusta. Lapsia kiinnosti kovasti vuosittain kesäkuun alussa olleet varuskunnan avointen ovien päivät.
Varuskuntalaisten lapsia saattoi alussa olla hoitolaisista jopa 70 prosenttia. Koko ajan heidän määränsä väheni. Tällä hetkellä varuskuntalaisia on lapsista vain kolme.
Helle ei tunnusta, että armeijan hierarkia olisi näkynyt lasten leikeissä. "Kenraalit ja vääpelit sekoittuivat niissä hyvin." Hänen mielestään ei myöskään sotilaiden ja muiden lasten välillä ollut skismoja.