Jos aktiivinen lukija lukee vähintään kymmenen kirjaa puolessa vuodessa, kuten Tilastokeskus asian määrittelee, oululainen Johannes Kaarre, 11, on hyperaktiivinen. Hänelle kymmenen kirjaa kuukaudessakin on pikku juttu.
Johannes toimii vähän kuin esilukijana pikkuveljelleen Ilmarille, 9. "Immu yleensä lukee sen, mitä Johannes on lukenut", äiti Sanna Eskola selittää.
Kaarteen poikien valitsemat kirjat kelpaavat myös isälle ja äidille. Fantasiakirjallisuudesta on tullut koko perheen yhteinen juttu. Esimerkiksi David Eddingsin Belgarionin taru ja Mallorean taru -sarjat kuluvat niin poikien kuin vanhempienkin käsissä. "Cornelia Funken kirjoittaman Mustesydämen luki Aino-mummukin", Sanna-äiti huomauttaa.
Joistakin kirjoista melkein kiistellään. Kun Johannes ehtii laskea teoksen kädestään, Kai-isä saattaa käyttää tilaisuuden hyväkseen. Sekään ei ole lainkaan tavatonta, että vanhemmat odottavat junioreiden nukahtamista pystyäkseen nappaamaan näiden vielä illallakin ahmiman kirjan, Johannes paljastaa. "Ja Johanneksen voi löytää nukahtaneena otsalamppu päällä kirja rintaa vasten painautuneena", äiti heittää takaisin.
Parhaimmat
luetaan "päreiksi"
Tilastokeskuksen tuoreen vapaa-aikatutkimuksen mukaan 70 prosenttia äideistä lukee lasilleen ääneen ja isistäkin yli 50 prosenttia. Kaarteen perheessä ääneen lukeminen on jokapäiväinen juttu. "Esimerkiksi Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala on luettu ihan päreiksi", Sanna kertoo. Yhdessä kuunnellaan myös Knallia ja sateenvarjoa, Ylen Radioteatterin legendaarista sarjaa, jonka tallenteita Johannes keräilee.
Molemmat vanhemmista ovat aina olleet ahkeria lukijoita. "Tannilan koulun kirjasto oli pienen pojan silmissä mahtava", Yli-Iissä lapsuutensa viettänyt Kai Kaarre muistelee. "Ensimmäinen kunnon kirja, jonka luin itse, oli Poika ja valas. Puolet oli kuvia, mutta siinä ei sentään ollut tavuviivoja."
Pienen kirjaston Kai luki nopeasti läpi. Tuolloisia suosikkeja olivat Enid Blytonin Seikkailu-sarja ja Viisikot, Nils-Olof Franzenin Agaton Sax -kirjat sekä Åke Holmbergin Totte Svenssonit. "Ala-asteen rehtorin ääneen lukemat historialliset seikkailuromaanit ovat jääneet mieleen parhaiten koko kouluajalta", Kai Kaarre sanoo. "Tapahtumia siirrettiin sitten piirroksiin ja pihaleikkeihin."
Isän Blytonit eivät ole poikia innostaneet, mutta Kain aikoinaan keräämä kokoelma Tintti ja Asterix-sarjakuvia "meni poikien käsissä", kuten Sanna-äiti toteaa.
Lähikirjasto
olohuoneena
Kaarteen poikien lähikirjasto on Karjasillan sivukirjasto, jossa erityisesti Johannes viettää paljon aikaansa. "Jos poikaa ei näy, ja kännykkäkin on jäänyt kotiin, kannattaa soittaa kirjastoon. Ystävällinen henkilökunta yleensä kertoo Johanneksen olevan paikalla", Sanna Eskola selittää.
Kirja-ahmatilla on ongelmia: "Luen niin nopeasti, ettei välillä ole mitään uutuuksia", Johannes kertoo. Kaikkea hän ei sentään lue: romantiikkaa ja dekkareita. "Tavalliset dekkarit, jotka sijoittuvat meidän maailmaan, ovat tylsiä. Jossakin Sherlock Holmesissa vaan selitetään."
Historiasta kertovia kirjoja Johannes sanoo lukevansa paljon, erityisesti Rooman aika kiinnostaa. "Sitä en vain ymmärrä, miksi Julius Caesarin kuolemasta nostettiin niin suuri melu?"
Harrastaa ehtii
kirjoiltakin
Tutkimusten mukaan tietokoneet vievät kirjoilta lukijoita, mutta Kaarteilla ei ole siitä huolta. Pojat käyttävät toki tietokonetta, molemmat pelaavat mielellään muun muassa taktiikkapelejä, mutta ruudun teksti ei ole vielä voittanut painettua sanaa.
Muutakin pojat ehtivät harrastaa. Ilmarilla jalkapallo tulee ennen kirjoja, Johannes malttoi kulkea viime talven uimahyppykoulussa. Syksyllä hän vaihtaa uimahallin sarjakuvakouluun. Mielessä muhii jo monia ideoita.
Mutta sitä ennen Kaarteet suuntasivat Gotlantiin Keskiaikaviikolle - mikäs sen sopivampi tapahtuma fantasiasta kiinnostuneelle perheelle!