Rokkiin hurahtaneista, soittotaidottomista nuorista tulee katkeria kriitikoita ja musiikkilehtien toimittajia. Näinhän se vanha klisee kuuluu.
Oululaisen rankemman metallimusiikin äänenkannattajan Miasman entinen päätoimittaja ja nykyinen pr-päällikkö Jani Suopanki kumoaa väitteen:
Miasmaa tehdään puhtaasta innostuksesta metalliin, ei minkään korvikkeena.
"Tämä on ammattimaista touhua, josta ei saa palkkaa ja johon menee kaikki vapaa-aika", Suopanki selvittää.
"Toki onhan lehden kautta päteminen paljon helpompaa kuin se, että alkaisi vääntää demoa pikku bändin kanssa ja nousta kellareista", nauraa lehden taittoon ja verkkosivujen tekoon osallistuva art director Timo Hanhirova.
Vuodenvaihteessa tapahtuneen ulkoasuremontin jälkeen 80-sivuinen, nelivärinen ja kiiltäväpaperinen julkaisu näyttää siltä kuin sitä olisi ollut tekemässä suuri joukko graafisen alan ammattilaisia eikä musiikin harrastajia.
Suopanki ja Hanhirova muistuttavat, että lehden sisältöön uudistus ei ole juurikaan vaikuttanut.
"Ulkoasu-uudistus on enemmänkin tällainen kasvojen kohotus, käyttöliittymän uudelleen suunnittelu. Alan harrastajat olisivat lukeneet vanhankin mallista lehteä, mutta kyllähän uusi ulkoasu viestii sekä uusille että vanhoille lukijoille ajan hammasta kestävästä sisällöstä ja pitkäikäisestä julkaisusta", Suopanki vertaa.
Metalli-Oulun
menetetty maine
Lehtipisteen kautta ympäri maan levittäytyvän nykymuotoisen aikakauslehti-Miasman, Miasma Magazinen, kasvojen kohotus ajoittuu kuudennen vuosikerran alkuun.
Lehden historia ulottuu toki paljon kauemmaksi eli vuoteen 1992, jolloin Petri Klemetti teki Muhoksella ensimmäisen Miasman perinteisenä pienlehtenä.
Tällä hetkellä lehden taustalla on noin 30 aktiivin ydinporukka, joka majailee sekä lehden synnyinseuduilla Oulussa että pääkaupunkiseudulla - nykyisen päätoimittajan Jaakko Marttilan tukikohtakin on Espoossa.
Oululaisuus ei näy sen enempää lehden sisällössä kuin vaikkapa helsinkiläisyys. Toki lehdestä löytyy juttuja oululaisbändeistä, mutta valinnat liittyvät musiikillisiin ansioihin ei bändin kotipaikkaan.
"Oulun maine metallikaupunkina on myytti", Hanhirova jyrähtää.
"Tästä voisi puhua vaikka kuinka pitkään, metalli-Oulu on mennyttä aikaa", Suopanki täydentää.
Kaksikko antaa toki tunnustusta Teatrialle, jonka vaikutus oululaiseen keikkatarjontaan on ollut merkittävä.
Toiveena olisi vielä astetta pienempi keikkapaikka keskustaan.
"Jos tämmöinen paikka löytyy, niin me olemme oululaisen levy-yhtiön Minortone Entertainmentin nokkamiehen Ville Ruumensaaren kanssa valmiita keskustelemaan oman keikkakonseptimme tuomisesta sinne", Miasman miehet visioivat uutta sisältötarjontaa Oulun iltoihin.
Venäjä, Venäjä
ja Venäjä
Oulun sijasta Miasma on viime aikoina nostanut esille muun muassa Venäjän.
Esimerkiksi viime vuoden viimeisen numeron kannessa poseerasi "slaavilaisen pakanametallin" edustaja Arkona. Uuden lehden sisältä löytyy juttua niin ikään venäläisestä Dominiasta ja seuraavaankin numeroon on luvassa itänaapurin bändejä.
"Julkaisimme viime vuonna venäjäksi laulavan suomalaisbändin Kurskin haastattelun. Viereiselle sivulle teimme samaan yhteyteen haastattelun suomeksi laulavasta, Kauan-nimisestä venäläisbändistä, joka vain löytyi jostakin. Bändistä oli pakko tehdä haastattelu. Ja mikä hauskinta molemmat bändit olivat kuulleet toisistaan", muistelee Suopanki.
Pyrkimys kulttuurilehdeksi
Miasma näyttää selkeästi rankemman metallimusiikin harrastajille suunnatulta julkaisulta, jossa on toki muutakin kuin pelkää raskasta rockia.
"Pidämme itseämme enemmän kulttuurilehtenä, elämäntapajulkaisuna, kuin pelkkänä metallimusiikkituotteena. Musiikki on pääasia, mutta olemme kirjoittaneet myös elokuvafestivaaleista ja erilaisista metallimusiikkiin liittyvistä ilmiöistä", kertoo Jani Suopanki .
"Muutama vuosi sitten tuli ahaa-elämys, että voimme kirjoittaa kaikista sellaisista ilmiöistä, joiden oletamme kiinnostavan lukijoitamme. Meillä on ollut juttuja jopa tieteellisistä julkaisuista ja olemme haastatelleet metallimusiikin tutkijoita", Timo Hanhirova sanoo.
Muun muassa näillä periaatteilla lehti pyrkii kasvamaan nykyisestä noin 3 000 painetun lehden julkaisusta astetta isommaksi, ja kasvattamaan ympärilleen tietynlaisen Miasma-yhteisön.
"Oulussa Teatrialla loppukesästä järjestettävä Jalometalli-festivaali on tärkein yksittäinen tapahtuma, jonka kanssa olemme kytköksissä. Teemme muun muassa Jalometallin käsiohjelman, mini-Miasman. Lisäksi olemme järjestäneet kahtena vuonna peräkkäin Helsingistä lukijamatkan festivaaleille ja perinne jatkuu tänäkin vuonna", lupaa Jani Suopanki.