Suomalainen kansanmusiikki on noussut viime vuosikymmeninä uuteen kukoistukseen. Nousun taustalla on ennen kaikkea laadukas koulutus ja rohkea uudistuminen.
Mutta olisiko suomalaisesta kansan- ja folkmusiikista mahdollista saada irkku-musiikin tapainen vientituote? Oulussa vietetään tänä viikonloppuna Irish Festival of Oulua, joka täyttää konserttisalit ja kapakat.
Voitaisiinko maailman turuilla ja toreilla joskus viettää festareita suomalaisen kansanmusiikin hengessä?
Oulufolkin puheenjohtaja Eero Väänänen pysyy realistina. Hänen mukaansa irlantilainen musiikki on käytännössä ainut maailman valloittanut musiikinlaji, joka on sidottu yhteen kansakuntaan ja musiikkityyliin. Muut eivät ole onnistuneet.
Irlantilaisen musiikin vahvuutena Väänänen näkee reippaan ja myönteisen meiningin.
"Se on perussoundiltaan iloista, mukavaa ja leppoisaa. Synkätkin asiat esitetään usein hyvin hauskasti. Siinä on semmoista hilipatihippaa-meininkiä."
Uusia muotoja tarvitaan
Väänäsen mielestä maailmanvalloitusta olennaisempaa onkin suomalaisen kansanmusiikin tilanne Suomessa.
"On tärkeää, että kansanmusiikki elää ja voi hyvin Suomessa. Se voi paitsi säilyä, myös kehittyä ja saada uusia muotoja."
Ulkomaiden suhteenkin kannattaa olla aktiivinen, vaikka suuri invaasio ei olisikaan tavoitteena.
"Ulkomaille kannattaa tehdä pieniä kiertueita ja järjestää vaikka yksittäisiä festivaaleja. Laittaa tärppiä siitä, että hei meilläkin tehdään kansanmusiikkia ja tällaista se on tänä päivänä. Ja valovoimaisia esiintyjiä kannattaa viedä laajemminkin maailman estradeille."
Soittotaito kohentunut
Suomalainen kansanmusiikkityö lähti liikkeelle lähes nollapisteestä 1960-luvulla. Tuolloin Suomessa ei ollut juuri ketään kansanmusiikin ammattilaista.
Tällä hetkellä Suomessa on satoja kansanmusiikin maistereita ja muita ammattilaisia, jotka työskentelevät erityisesti muusikkoina ja pedagogeina.
Koulutuksessa esimerkiksi Kaustisen kansanmusiikkiopistolla ja Sibelius-Akatemialla on merkittävä rooli. Kansanmusiikkityön uudempi pioneerihahmo on ollut professori Heikki Laitinen, jonka johtamassa ja Suomen Kulttuurirahaston rahoittamassa hankkeessa kehitetään kansanmusiikin konsertti- ja kiertuetoimintaa sekä koulutusta ja oppimateriaaleja.
"Soittotaito on kehittynyt huomattavasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Koulutus on tässä yksi avaintekijä. Lisäksi nuorempi polvi on lähtenyt ennakkoluulottomasti tekemään omia juttuja. Ei ole enää kiveenhakattua, että kansanmusiikissa soitetaan vain määrättyjä biisejä ja määrätyllä tavalla", Eero Väänänen pohtii.
"Nuoret tyypit ovat hoksanneet, että kansanmusiikki ei ole vain sitä mitä on tehty 50 tai 100 vuotta sitten, vaan kansanmusiikkia tehdään koko ajan. Sadan vuoden kuluttua nyt tehtävät biisit ovat arvokasta kulttuuriperintöä."
Toiveena radiosoitto
Suomalaisesta kansanmusiikista ja folkista ammentavat esiintyjät ovat olleet viime vuosina aiempaa enemmän esillä. Kansanmusiikkia ovat hyödyntäneet muun muassa Lauri Tähkä ja Elonkerjuu, J. Karjalalainen eli Lännen-Jukka sekä Pauli Hanhiniemi ja Hehkumo. Värttinä on ollut pinnalla jo parikymmentä vuotta.
Keskimäärin kansanmusiikkipohjaisella tuotannolla on kuitenkin vaikea päästä esimerkiksi valtakunnalliseen radiosoittoon, jossa ovat parhaiten esillä rock, pop ja iskelmä.
"Valtakunnallisille soittolistoille pääseminen vaatii levy-yhtiön aktiivisuutta ja muita hyviä suhteita. Harmi, että Ylekin on lähtenyt mukaan soittolistasysteemiin. Kansanmusiikkia ja folkia tulee Yle ykköseltä kerran viikossa tunnin pituisessa ohjelmassa, muuten sitä soitetaan aika satunnaisesti. Varsinkin Yleltä voi toivoa ja vaatia enemmän", Väänänen toteaa.
Oulu Folkin piirissä toimii noin 30 bändiä. Niiden repertuaari vaihtelee kantrista flamencoon. Mukana on myös joitakin perinteistä suomalaista kansanmusiikkia soittavia kokoonpanoja.
"Meille ovat tervetulleita hyvin monentyyppiset folkesiintyjät. Pääasia on, että homma toimii."