Timo Soini ei pysty jättämään puolueensa puheenjohtajuutta, koska mitat täyttävää seuraajaehdokasta ei vieläkään näy. Uran kruunua hän hakee nyt ministeriydestä.
Aikanaan SMP:n kautta politiikkaan tullut Timo Soini, 51, on tähän mennessä johtanut perussuomalaisia 16 vuotta. Lauantaina Joensuussa hän sai kahden vuoden jatkopestin.
Soini on vetänyt puoluetta pitempään kuin kukaan muu nykyisistä eduskuntapuolueiden johtajista.
Vaihtoehtoinen jatko uralle olisi ollut tarjolla. Maassa käydään ensi vuoden keväällä eurovaalit, joiden kautta Soini olisi voinut siirtyä näkyviin tehtäviin EU-parlamentin eurokriittisessä ryhmässä ainakin viideksi vuodeksi.
Se olisi kuitenkin merkinnyt luopumista puolueen johtopaikasta. Soini valitsi pysymisen kotimaassa ja totesi puoluekokousväelle tunteikkaana, ettei nyt tarjolla ollut eurooppalainen uranäkymä enää toistu.
Kokousedustajat ottivat Soinin ilmoituksen vastaan suuren innostuksen vallassa, mikä kertoo hänen ylivertaisesta merkityksestään puolueelleen, mutta epäilemättä myös siitä, ettei tehtäviä europarlamentissa koeta puolueen kentällä erityisen tähdellisinä.
Soinia siirtyminen kansainvälisiin tehtäviin kentälle näyttää sen sijaan syyhyttäneen oikeasti. Hänellä ja perussuomalaisilla vain on sama ongelma kuin kaikilla johtajakeskeisillä puolueilla: mistä kaivetaan uskottava seuraajaehdokas, kun vahva johtaja haluaa hypätä sivuun.
Sellaista ei perussuomalaisissa näy edelleenkään. Puolue, sen linja ja sen julkinen kuva ovat yhä pitkälle yhtä kuin Soini.
Soini itse vakuutti valintansa jälkeen, että ”tyypit ovat nousemassa” ja että ”kyllä siellä hyvää porukkaa on”. Kommentti kertoo tosiasiassa sen , ettei hän itsekään tällä hetkellä luota riittävästi muiden kykyihin.
Puolueen 1. varapuheenjohtajaksi lauantaina valittu Jussi Niinistö on asiaosaaja mutta ei kansanvillitsijä. Puolueen europarlamentaarikosta Sampo Terhosta joutuu sanomaan samaa, vaikka hänen puheensa nakkelut euromaiden pelastuspaketeista tai kokoomuksen johdosta kirvoittivatkin kokousareenalla reippaita aplodeja.
Kaksikolta puuttuu kuitenkin se kansanomaisuus, jota espoolaisella valtiotieteen maisterilla on ja jota populismista ponnistavan puolueen puheenjohtajalta vaaditaan.
Kun Soinin katse kääntyy Brysselistä kotimaahan, hän pyrkii viemään puolueensa seuraavaan hallitukseen. Se tietäisi Soinille ministerinpaikkaa, mikä varmasti kävisi hänelle poliittisen uran kruunuksi.
Soinin mukaan puolueelle käyvät hallituskumppaneiksi sekä keskusta että SDP. Kokoomuksen kanssa hän arvioi linjaerot liian koviksi.
Hallitukseen pääsemiseksi pitää Soinin mukaan olla vuoden 2015 vaaleissa kolmen suurimman joukossa. Tuo sijoitus on perussuomalaisille mahdollinen.
Vajaat kaksi vuotta ennen vaaleja poliittinen noste kannattelee vahvimmin keskustaa. Perussuomalaisten nähtäneenkin vaalikauden lopulla pyrkivän entistä tiiviimmin juuri keskustan kylkeen.
Yhteistyöakselia testataan nyt operaatiossa, jossa puolueet yrittävät kaataa hallituksen ajamien kuntaliitosselvitysten etenemisen.