Joulukuinen päivä on kiilannut hetkeksi kahden pimeän väliin Pellon Orajärvellä. Kirjailija Timo K. Mukan punaista kotimökkiä saartaa nilkkaan ulottuva lumipatja. Harja oven suulla kertoo, ettei ketään ole kotona. Talo on ollut pitkään tyhjillään.
Kirjailijan sijoilla monet ovat käyneet etsimässä sitä elämänpiiriä, josta Mukka (s. 17. 12. 1944 Ruotsissa) imi ainekset kohistulle kertomataiteelleen. Mutta ei sitä enää löydä, Suomi on niin nopeasti muuttunut. Kun Mukka kuoli maaliskuun 27. päivä 1973, suuri murros oli jo pitkällä.
Orajärven kyläpäällikkö Tauno Raappana laskeskelee, että kylällä on tänään sata kunta asukasta. Vuosikymmenet ovat kovalla kädellä velottaneet väkimäärää, mutta orajärveläiset ovat käyneet torjuntataisteluun estääkseen kylän kylmenemisen. Keinovalikoimaan otettiin myös Mukan synnyinkodin entisöiminen, mutta ajatus on pysähtynyt lähiomaisten vastustukseen.
Alkuvuodesta Mukan leski Tuula Mukka tyrmäsi suunnitelman ja Pellon Mukalle järjestämän juhlavuoden. Miksi kunta juhlii kirjailijaansa kuolleena, kun häntä elävänä hyljeksi, Tuula Mukka kysyi.
Kirjailija ja hänen perheensä häädettiin vuokrarästien vuoksi Orajärven koulun, nykyisen kylätalon, yläkerrasta. Haastemies tavoitti kuolemaa tekevän Mukan Rovaniemeltä. Mukan kirjat eivät saaneet hänen elinaikanaan kovin laajaa ymmärrystä kotikunnassa. Kirjailija, outo eläjä, ajautui henkiseen paitsioon.
Matkailuvaltti?
"Hän oli aikaansa edellä, harvinainen ihminen", sanoo orajärveläinen poromies Simo Harju, jonka mielestä Mukan kotitalo pitäisi ehdottomasti museoida matkailuvaltiksi ja kunnianosoitukseksi.
Raappanan mukaan nyt odotellaan, mille kannalle Tuula Mukka ja sisarukset asiassa kääntyvät. On matalan profiilin aika. Helmikuussa Orajärven koululla pidetty konserttikin jäi yhteen kertaan kohun vuoksi. Raappana soisi menneiden jo olla: "Sen ajan päättäjiä ei ole enää juurikaan hengissä".
Raappana ja Harju tunsivat Mukan henkilökohtaisesti ja molemmat ovat myös lukeneet hänen teoksiaan.
"Kuljimme Timon kanssa yhdessä silloin, kun hän oli kirjoittanut jo jonkun kirjan. Kävimme Särestössä. Hänen kanssaan kyllä pärjäsi. Timo laski huumoria, oli oikein mieleinen", Raappana muistelee miestä, joka yöt kirjoitti ja päivät nukkui.
"Timo oli taiteilija. Hän oli jo 14-vuotiaana koululaisena hyvällä matkalla kirjallisuudessa."
Tunnelatausta
Pellon lukion ykkösluokkaa käyvät Anna Leppänen ja Kaisa-Mari Jama pitävät hienona asiana, että Timo K. Mukan tuotanto on esillä kirjailijan kotikunnassa. Muutenhan ei voisi ollakaan. Sivistystoimea vetävä lukion ja kansalaisopiston rehtori Ritva Holster on samoilla linjoilla
"Mukka oli esillä joitakin vuosia sitten, kun teemana oli omat juuret. Koulun pitää luonnollisesti käsitellä myös kotiseudun kirjallisuutta", Holster korostaa.
Anna Leppänen ja Kaisa-Mari Jama eivät ihmettele, että Mukan kirjat saattoivat aikanaan loukata monia alueen ihmisiä ja aiheuttivat kieltoreaktioita: emmehän me tuollaisia ole. Siitä kirjailija sai kärsiä. "Mukkaa elämä kohteli kaltoin, hänellä ei ollut helppoa."
Loukatut tunteet nousevat kirjailijan vahvasta rujon kauniista, runollisesta tyylistä, jossa seksuaalisuuden ja kuolemat kuvat limittyvät toisiinsa. Mutta ekspressionistista värimaisemaa voi lukea myös pintaa syvemmältä. Sieltä löytyy ajatuksia antavaa kirjallisuutta, tytöt näkevät.
"Mukan tekstiin pitää keskittyä ja syventyä, se on vahvaa ja siinä on paljon tunnelatausta. Hilpeäksi sitä ei voi sanoa", Kaisa-Mari Jama määrittelee.
Anna Leppänen kiittelee Mukkaa helppolukuisuudesta. "Teksti on nuorisoystävällistä. Siinä ei ole hienouksia, ei sivistyssanoja. Kirjat on kirjoitettu kielellä, joka on meille tuttua".
Lukion äidinkielen opettaja Mirjami Hyttisen mukaan Mukan tuotanto ylitti monia rajoja, jotka olivat tavalliselle lukijalle liikaa. Kun esikoisromaanin Maa on syntinen laulu seurakohtaus rinnastuu orgasmiin, perinteiseen kerrontaan tottuneen on sitä vaikea sulattaa.
"Seksuaalisuus tulee kirjassa vahvasti esille, mutta en ole sitä vierastanut. Sen voi ajatella rivosti, mutta myös muuten, syvemmin", Kaisa-Mari Jama pohtii. Mukan kirjoissa luonto on läsnä ja ihmiset viettien vieminä osa luontoa.
Anna Leppäsen mielestä Mukka ei todellakaan pyrkinyt miellyttämään, kirjoittamaan siistejä bestsellereitä. "En nostaisi häntä kansalliskirjailijaksi, mutta hienoa jälkeä hän on tehnyt."
"Mukka oli aivan jees", Kaisa-Mari Jama kiteyttää.
Ajatuksia Pellosta
Mirjami Hyttinen laskee Mukan tuotannon kestävän kirjallisuuden piiriin. Mukka on aina perimmäisten kysymysten äärellä. Kirjailija on myös yksi todiste siitä, että pienessä Pellossakin voidaan ajatella suuria.
Timo K. Mukan elinaikana kotikunnan kirjasto vieroi hänen teoksiaan. Mutta näin ei ole ollut enää pitkään aikaan. Juhlavuonna Mukka on näyttävämmin esillä ja kirjatkin löytävät lukijansa.
"Kirjoja lainataan hyvässä tahdissa. Juhlavuosi näkyy", vs. kirjastotoimenjohtaja Paula Konttaniemi kertoo.
Häneen erityisen vaikutuksen on tehnyt Mukan 19-vuotiaana kirjoittama Maa on syntinen laulu. Niin nuorena kirjoitettu ja niin kypsä. "Se tuntui vanhan kirjailijan kirjoittamalta." Esikoisteos on myös pellolaisten lainaajien suosiossa.
